Elämää puutarhassa

Huomenet! Pionikausi on kestänyt tänä kesänä yllättävän pitkään. En muista, että

koskaan olisivat kukkineet näin kauan aikaa. Pioniaikaan ei ole toki sattunut kuin pari

pienimuotoista sadetta eikä pahempaa myrskyä. On ollut valtavan ihana seurata noiden

kauniita kukkijoita useampi viikko. Edelleen pihalla kukkii muutamilla kukilla kaikki

pionit, osa kukista on toki lakastunut jo. Viimeisenä kukinnan aloitti viime viikolla

ihastuttava kaksivärinen pioni.  

Tässäpä kimpullinen kauneutta sinulle päivääsi! Tästä päivästä on luvattu kesän

lämpimintä, ai että! Lämpöä on tosiaan riittänyt lomalle ja se on kyllä niin huippu juttu!

Tänään suuntaamme sukuloimaan Oulaisiin, jossa ei olekkaan tullut käytyä ihan liian 

pitkään aikaan. Uimakamppeet täytyykin pakkailla mukaan, että pääsee väliin pulahtamaan.

Mukavaa päivää!

Kesäloma

Iltoja! No nyt se kesäloma vihdoin koitti, niin ihana tunne! Neljä viikkoa ilman

aamuherätyksiä, rauhallisia aamukahvihetkiä, lämpöä, perheaikaa, ystäväaikaa, reissua

ja varmasti monenmonta muuta mukavaa hetkeä. Tänä iltana vietellään ystäväaikaa

lämpimässä kesäillassa. Leivoin loman kunniaksi mustikkaleivoksen, jota maistoin

viime viikonloppuna kummityttömme synttäreillä. Se on taivaallisen hyvää ja helppo

tehdä! Ohjaan kaverini oli löytänyt täältä, kantsii koittaa nyt kun mustikka-aika

alkaa olla käsillä. Slurps! Mutta nyt nautitaan illasta kuoharin ja kakun kera. Vähän

tunnelmaa kynttilöillä ja puutarhavaloilla. Siinnäpä tämän illan tunnelmat.

 

Mukavaa viikonloppua!

Ilta-auringon viimeiset säteet

Ilta-aurinko paistaa kauniisti meidän olohuoneeseen tuoden kesäillan kauneimman

 tunnelman. Pariovet terassille ovat lähes aina auki kesäisin mikäli keli suosii. Pienet

ja isommatkin varpaat hipsivät tästä tuon tuosta terassille istuskelemaan, kesäpetiin

loikoilemaan tai nurmikolle jaloittelemaan. Rakastan näitä pariovia edelleen ja ne

olivatkin taloa suunnitellessa yksi tärkein asia mikä talossa piti olla. Ollaan useamman

kerran mietitty tuon ison etuterassin osittaista lasittamista, siitä tulisi varmasti kiva

ja säällä kuin säällä terassilla voisi istuskella. Kesähelteillä terassi tulisi vain kovin

kuumaksi ja siltä osin käyttö jäisi ehkä vähemmälle. Mies on jossakin vaiheessa

piirrellyt talon pohjaa uusiksi niinkin, että terassista tehtaisiinkin iso kuisti ja tuolloin

myös talon pohjapiirros muuttuisi ja eteisen paikka vähän vaihtuisi. Mutta sillon

toki kyseessä ei enään olisikaan mikään pikkuhomma. Ihan hauskaa hommaa on

kyllä suunnitella tuollaisia ja isäntä kun on hyvä piirtämään niin saa hyvin tuotua

ideat esille myös mulle, jolle joutuu usein asiat vääntää rautalangasta ;) 

 Pirtsakan pinkki pioni kera koiranputkien tuo olkkariin vähän väriä. Siirsin muuten

tuon esikoisen huoneeseen hankkimani ihastuttavan pinnatuolin olkkariin nyt

kesän ajaksi. Kaunis on tuossakin ja paremmin näkösällä. Työpiste on nyt kesälomalla,

joten tuolia ei siellä tarvita parhaillaan. Laskin tuossa, että koulut alkavat tasan 5

viikon päästä. Nopeasti on kesä hurahtanut, mutta ihana kun sitä on vielä jäljelläkin! 

Jospa hetkeksi vielä istahtaisi ilta-aurinkoon terassille nauttimaan viimeisistä

auringonsäteistä tälle päivälle. Huomenna päivä uusi ja loma sen kuin lähestyy, huippua!

Kauniita unia!

Pionien aikaan

 Voihan pionit, nuo puutarhan upeimmat kukat! Olette varmaan huomanneet somen

täyttyneen ihanista kukkaiskuvista ja tässäpä niitä vähän lisää. Ja voisin epäillä, että

nämä kuvat eivät jää viimeisiksi pionienajasta blogissani ;) Pionien kukinta on kestänyt

ihmeen pitkään. Juuri kun alkoivat availemaan nuppuja saapui hieman koleammat

säät ja sekös on pitkittänyt näiden kaunokaisten kukintaa. Yksi pioni kesähuoneen

seinustalla on vielä tiivillä nupuillaan. Valkoiset availevat nuppujaan pikkuhiljaa ja

pinkit pionit kukkivat täysillä parhaillaan. Valtavan painavia on nuo pionien kukat ja

harmittaa on tuullut sen verran, että kukkaset rötköttävät miten sattuu. Maljakkoon

olen napsinut pahimmiten rötköttäviä kukkia. Ihanaa väriloistoa ulkona ja sisällä siis.

Tämä puutarhamme tärkein pioni aloittaa kukintaansa yhden, suuren kukan verran.

Hänet on siirretty tosiaan mieheni edesmenneen mummin puutarhasta jo useampi vuosi

sitten ja nyt kukkii vasta ensimmäistä kertaa. Tämän väri on niin upea! Ja tuo muistoja

ihanasta Toini-mummista niin meille vanhemmille kuin myös lapsille. 

Pionit ilahduttavat niin kovasti kyllä, että näitä voi käydä ihastelemassa pitkin päivää.

Ja myös lähestyvä loma ilahduttaa mieltä, sillä työaamuja on enään jäljellä 5. Tänään

on tiedossa katusäbää ja viikonloppuun mahtuu yhteensä kolmet synttärit. Eli juhlahumua

ja mukavia hetkiä! Vielä kun tuo aurinko näyttäytyisi pilvien takaa eilisen kauniin

auringonpaisteen jälkeen. Heinäkuu on alkanut yllättävän harmaan koleana ja on tuonut

ikävästi mieleen viime kesän, joka oli melkein koko kesä juuri tuollaista säätä. Toivotaankin

siis paljon lämpöä ja aurinkoa koko loppukesälle niin saa latailtua akut ja d-vitamiinitasot 

hyvälle mallille ennen syksyä.

Leppoista viikonloppua!

Vilpolan löhöpaikka

  

Iltaa! Harmaa ilta ja täysin rauhallista meidän kotona, sillä muksut ovat mummulassa

kesälomailemassa. Kymppiveen haave toteutui, kun olivat käyneet papan kanssa

ostamassa crossimopon. Ja minä sydän syrjällään täällä! Ettei nyt vaan sattuis

mitään.. Apuva! Olikin yllättävän korkea se menopeli ja kulkeekin lujaa, mutta pappa

säätää nopeuden sopivaksi. Kyllä oli onnellinen poika ja taitaa viihtyä nyt vielä

entistä enemmän mummulassa. Mutta juu eli asiaan.. Nytpä mulla on hyvää aikaa

esitellä teille meidän muutoksen kokenut vilpola. Tämä on jäänyt ihan näyttämättä

blogissa, vaikka on jo alkukesästä saanut uutta ilmettä. Vilpola on meidän kodinhoito-

huoneen päädyssä ja täällä tulee kesäisin käytyä vilvoittelemassa saunasta. Terassille

paistaa ilta-aurinko lämpimästi. Nikkaroin eurolavasta tuollaisen pienen löhöpaikan.

  

Vilpola sijaitsee ihan leikkimökin lähettyvillä. Kunhan leikkimökin leikit jäävät neidin

kasvaessa niin teen tuonne mökkiin itselleni oman pienen ihasteluhuoneen <3

 Löhöpaikka syntyi helposti ja ihan itse sain sen väkerrettyä (kunhan isäntä neuvoi

porakoneen käytön ;) ). Maalasin lavan maalinjämillä kertaalleen ja kiinnitin siihen

pienet renkaat. Renkaat olivat 6e/kpl investointi Clasulta. Parissa renkaassa olisi saanut

olla kyllä lukko nyt, kun tuo on käytössä ollut. Pieni patja on ollut lastensängyssä aikoinaan

ja olikin juuri sopivan mittailen tuohon lavaan. Tyynyjä kasa päälle ja valmista tuli.

Ihan kivan muutoksen sai aikaan pienellä vaivalla ja rahalla. Kiinnitin seinälle tuon

 pienen, vanhan naulakon jonka ostin muutamalla eurolla fb:n kirpparita ja valkoinen

verho löytyi Jyskin alesta myös muutamalla eurolla. Rungollinen laventeli oli aika ihana

löytö KodinTerrasta. Harmiksi nykyisin se ei todellakaan näytä enään tältä kuten kuvissa,

vaan on kuivunut rumasti vaikka olen kastellut. Mistähän mahtaa johtua? Harmittaa.

Lavoista tehdyt sohvat ym. on olletkin jo pidempään in, mutta itse innostuin niistä

nyt vasta. Olen aiemminkin todennut, että kuljen kyllä niin jäljessä ;)

Jos kaipaat siis terassille tai puutarhaan pientä lepopaikkaa niin tässäpä oiva idea!

Nikkaroimisiin!

Raparericurd

Heipsan! Vieläkös teiltä löytyy raparperia itseltänne tai ehkä naapurin pihassa olisi

ylimääräistä? Vai joko raparperiherkut alkaa tulla korvista ulos? Meillä raparperi

tuottaa ainavain hyvän makuista satoa (kukat olen pyrkinyt poistamaan niin maku 

pysyy hyvänä) ja tein juhannukselle raparperi-mansikkacurdia, jota laitoin pavlovan

täytteeksi. Ohjeen bongasin ihastuttavasta Sommarbacka blogista, jossa on aina niin

kovin kauniit postaukset niin blogissa kuin instagramissakin. Alkuperäinen ohje

oli ruotsalaisesta sisustuslehdestä, jonka Janina oli kääntänyt suomeksi. Kiitos siitä!

Vaikka kovasti kaksikielisessä kaupungissa asunkin niin ruotsi ei meinaa taittua ei

sitten millään. Voi miten mukava olisi omata hyvä kielipää! Mutta sitten aiheeseen

eli tähän herkulliseen kausiherkkuun, jossa on sulassa sovussa raparperi ja mansikka, 

jotka sopivat tosi hyvin keskenään yhteen. Mansikkakausikin alkaa olla parhaillaan

käsillä. Meidän mansikkamaalle näyttää tulevan kivasti satoa tänä vuonna! 

 - Huuhtele raparperit ja pilko pieniksi paloiksi. Keitä raparperit ja mansikat sokerin ja veden 

 kanssa kunnes ne ovat pehmeät. Survo soseeksi sauvasekoittimella ja anna jäähtyä.

- Vatkaa kananmunankeltuaiset ja sekoita ne raparperi-mansikkasurvokseen yhdessä 

raastetun sitruunakuoren, voin ja maissitärkkelyksen (sekoita maissitärkkelys 

sitruunamehuun ensin) kanssa. Vatkaa koko ajan jotta kaikki ainekset sekoittuvat

- Lämmitä seos miedolla lämmöllä koko ajan vatkaten, jotta se ei pala pohjaan tai munan 

keltuaiset ala kypsyä. Raparpericurd on valmis kun seos on paksuuntunut ja vispilästä

 jää näkyvät jäljet. Kaada seos puhtaisiin purkkeihin ja säilytä jääkaapissa.

Raparpericurd sopii hyvin leivonnaisiin, lättyjen päälle ja itse ihastuin sen mausta

yhdessä viilin kanssa. Pavlovan täytteeksi sopi hyvin ja pavlovan teki kätevästi samalla,

kun curdista jäi kananmunan valkuaiset jäljelle. Viidestä kananmunan valkuaisesta

saa hyvän kokoisen pavlovan ja pursotin samasta satsista myös pellillisen pieniä marenkeja.

Herkuttelemisiin!

Aamun tunnelmia keittiössä

Huomenet! Vielä olisi 10 työaamua jäljellä ennen lomaa. Mutta nyt ihana viikonloppu

eikä mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Eilen lähdin extempore käymään ystävän luona

Pietarsaaressa iltakahvilla ja käytiinpä samalla myös Legerassa. Aina jaksan ihastella

sitä kaunista kauppaa ja rakennusta sekä flower bar, josta nappasin tälläkin kerta

viikonloppu kukat matkaan. Aina tuollaisessa paikassa käydessä herää se pitkään ollut

haave omasta pienestä sisustuspuodista, joka olisi kauniissa vanhassa rakennuksessa.

Samassa toimisi myös pieni kahvila sekä samalla saisi ostaa tuoreet kukat kotiin.

Haaveita haaveita, niitä on hyvä olla.

Tämä ihana pionikimppu ilahduttaa todella. Aamun auringonpaisteessa juotu

aamukahvi ihanassa hiljaisuudessa. Muutaman valokuvan nappasin teillekin tämän

lauantain aamun tunnelmista. Ulkona on kamala pohjoistuuli vaikka ikkunasta katsoessa

näyttää kauniilta. Pihan pionit ovat alkaneet aukeamaan ja toivon niin, että tuuli ei

niitä katkoisi. Valkoiset pionit odottelevat vielä nuppuisena lämpöä.

 

 Melkoisen romanttiselta näyttää keittiön kesäinen ilme. Nuo kukkakuosit ovat jotenkin

suloiset näin kesällä. Mutta täytyy myöntää, että nykyisin keittiö näyttää makuuni

ehkä vähän liiankin herkkikseltä ja romanttiselta. Noi kukkakuosit taitaa sen tehdä juuri.

Kaipaisin keittiöön jotain muutosta. Saapa nähdä innostuisiko kesälomalla jotain pientä

muutosta taikomaan. Mutta nyt kahvin tuoksu leijailee nenään, joten uudelle kierrokselle.

Mukavaa päivää!