17. lokakuuta 2018

Sadepäivä villasukissa


Syysloma on alkanut varsin mukavissa merkeissä leppoisasti vauhtia himmaillen.
Eilen neiti lähti mummulaan serkkujen kanss yökyläileen ja me vanhemmat vietettiin
mukavaa aikaa poikien kanssa. Käytiin keilaamassa ja ajeltiin autogrillin kautta
kotiin kattoon leffaa. Tänään on ollut sateista ja on saanut hyvällä omallatunnolla
hipsutella koko päivän villasukilla kotinurkissa. Telkkua oon kattonut enemmän
kuin pitkiin aikoihin ja kipattiinpa tylsistyneen kymppiveen kanssa kaikki legot
mitä talosta löytyy olkkarin lattialla ja rakenneltiin pitkä tovi. Sateen tauotessa
kävin hetken haukkaamassa happea ja tartuin haravaan. Mutta mikäpä sadepäivä
se olisi jos ei leivottua tulisi. Siksipä iltapuhteiksi vielä omppupiirakkaa.
 














Tuo taikinakulho on mun lemppari, löysin sen alkusyksyn Turun reissulta.
Ja omenapiirakka kera vaniljakastikkeen, sekin on mun herkkua. Huomenna me
suunnataan pienelle reissulle lasten kanssa. Isäntä joutuu jäädä työhommiin eikä
valitettavasti pääse mukaan. Reissuun lähdetään kavereiden kanssa ja lapset ovat
innoissaan, kun parahaimpien kavereiden kanssa pääsee viettään aikaa.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!



14. lokakuuta 2018

Kaunis lokakuu


Huomenet. Lokakuu on pian puolivälissä ja on varsin merkillistä herätä sunnuntai
aamuun, kun lämpömittari näyttää ulos +15 astetta. Päivälle on luvattu meillepäin
jopa +18 astetta lämmintä. Hui! Eli varsin ihanat ulkoilusäät. Mutta kyllä toki pistää
mietityttämään mitä nämä lämpötilat tekevät kasveille, jotka on hiljalleen alkaneet
lepotilaan odottelemaan talvea. Ja muuttolinnut, mahtaa heilläkin olla pää sekaisin
koska lähteä pakkasia pakoon. Mutta joka tapauksessa aamu on ollut valtavan
kaunis. Ja ikkunasta ulos katsellessa ei voi kuin huokailla noita upeita värejeä. 
Innoittipa tuo ruska tarttumaan kameraan ja ikuistamaan nämä hetket. Vaikka onhan
piha aika karun näköinen ja työmaa siellä odottelee haravoinnin merkeissä. 
Mutta nämä värit, ai että! Saavat kyllä hymyn entistä herkemmin huulille.
 
















 Eilen saatiin neidin synttärit juhlittua ja juhlaväkeä riitti koko päiväksi. Sankari
oli onnellinen. Tänään olen erityisen onnellinen siitä, että kokoonnumme pitkästä
aikaa mummulaan (vanhemmilleni) kaikkien sisarusten sekä lasten kanssa. Aivan
ihanaa, sillä nämä hetket ovat niin harvassa. Mummulan täyttää tänään iloinen meno
ja meininkin, yhteiset jaetut hetket. Ja isovanhempien herkkuruuat. Mikä sinut 
saa tänään onnelliseksi? Pienet asiat ovat niitä onnenjyväsiä arjessa. 

Suloista sunnuntaita ja onnellisia hetkiä!


12. lokakuuta 2018

Kaunein kukkakimppu


Mun pieni tyttöni täyttää tänään 7-vuotta. Tätä päivää on odotettu ja suunniteltu
pitkään, varmasti jo puoli vuotta hän on miettinyt millaiset synttärit tahtoo järjestää
kavereilleen. Ja tärkein juttu synttäreissä tuntuu juuri olevan niiden järjestäminen.
Pieni on innokkaasti miettinyt teeman, askarrellut kutsukortit ja yhdessä ollaan
tehty myös muita koristeita. Hän odottaa, että saa kaikki parhaimmat kaverit kylään
kerralla ja vieläpä herkkupöydän ympärille. Ihana kun on paljon kavereita, kumpa
niitä olisi aina. Tänään annoin tälle kultakimpaleelle kauniin kukkakimpun,
hän jos joku on sen ansainnut. Tuo kimppu syntyi hortenssian oksasta, muutamasta
ylisöpön värisestä ruususta sekä parista eucalyptyksenoksasta. Kukat valitsin
itse ja taitava kukkakaupan työntekijä sitoi ne kauniiksi kimpuksi. Toivottavasti
näistä riittää silmäniloa pitkään.  











Tänään pääsin aiemmin töistä ja paistoin pakastealtaan pullat koulusta tulevalle
sankarille. Iltapäivä on kulunut leipoessa ja nyt täytyy rientää jatkamaan. Huomenna
juhlahulinaa riittää lähes koko päiväksi ja synttärisankari saa viettää päivän
keskipisteenä kavereiden ja sukulaisten ympäröimänä. 

Täällä alkoi lapsilla myös syysloma. Ihana pieni katkaisu arkeen. Itse olen
alkuviikosta töissä ja loppuviikon lomailen lasten kanssa. Jotain pientä kivaakin
olen siihen suunnitellut heidän iloksi.

Leppoisaa viikonloppua!


10. lokakuuta 2018

Vaahterakranssi


Säännöllisin väliajoin kaipaan päästä toteuttamaan itseäni käsillä tekemällä.
Viikonloppuna kävin keräämässä pussillisen kauniin keltaisia vaahteranlehtiä
veljeni pihalta ja sunnuntaina innostuin näpertämään niistä kranssia. Jännä kuinka
nuo keltaisen eri sävyt viehättävät silmää näin syksyisin, sillä muuten en keltaisesta
väristä pidä. Kauniit ja kuulaat syyspäivät ovat jatkuneet eikä vielä ole kiirettä
laittaa kesähuoneeseen talvisempaa ilmettä. Jotenkin kun puissakin on vielä melko
paljon lehtiä niin vaahteranlehtikranssi sopii kesähuoneen ulkoasuun aika kivasti
tuoden ihanan pirtsakan tervehdyksen sinne astuessa. Kranssiin tarvitsee melko
paljon lehtiä, mutta muuten sen tekeminen ei ole vaikeaa. Tietty jonkinverran se
aikaa vie (mulla meni reilu tunti) ja keskittymistä vaatii lehtinippujen pyörittely,
joten voin luvata sen vievän ajatukset ihan vain tämän tekemiseen. Toisinsanoen
tämä on täydellistä nollaamista mun aivoille. 









 Hillopurkit saivat koristeeksi myös vaahteranlehdet, jotka ovat sidottu niinillä.
Kuinkahan monta kertaa olen blogini historian aikana tuonut esiin rakkauteni
kynttilöihin.. varmasti monta sataa kertaa ;) 








Tunnelmallisia syyspäiviä sinulle! 

7. lokakuuta 2018

Ruskan värejä ja leivontaa


Hyvää huomenta kaunis sunnuntai. Kaunis se todallakin on kun ulos katsoo.
Pakkasyö teki taikojaan, kun pensaiden ja puiden lehdet saivat hetkeksi ylleen
kuuran. Ruskasta hehkuvat puut ovat upea näky auringonpaistetta vasten. Ihan kuin
koivujen lehdet olisivat kultaiset auringon paistaessa. Viikonloppu on säiden puolesta
ollut upea ulkoiluun ja eilen tehtiinkin mukava retki Kälviälle pesäkiville, jota
suosittelen lämpimästi retkipaikaksi vähän kauempaakin tuleville. Siellä on useampi
nuotiopaikka upeiden siirtolohkareiden lähettyvillä. Lasten sanoin se on kiva paikka
seikkailuun- siellä kun pääsee kiipeilemään ja kulkemaan lohkareiden väleihin
syntyneissä käytävissä. Luonnon rauhaa ja kauneutta kerrakseen niin ja upea ruska.
Ruskaa saan ihastella myös keittiön ikkunoista, kun naapurin pihan puut loistavat
upeina. Keräsin myös pari aronian oksaa maljakkoon niiden upean värin vuoksi.
Näissä maisemissa kelpaa leipoa ja kokata. Leipastiin neidin kanssa marenkikakun
pohja jo valmiiksi, sillä ensi viikonloppuna juhlitaan hänen 7- vuotis synttäreitä.








Tänään leipominen tuntui erityisen mukavalta, sillä pääsin testaamaan ensimmäistä 
kertaa viime viikonloppuna blogisiskoilta saamaani taikina-astiaa. Upean tumma väri
kulhossa ja marenki näytti siinnä aika herkulta. Sain lisäksi tuon ihastuttavan tuoksu-
kynttilän sekä keittiöpyyhkeet. Tuliainen oli todella mieluinen, kiitos vielä siitä <3




Lisää kuvateksti






Laitoin pitkästä aikaa uuniperunat tuloilleen uuniin ja tein kinkkutäytteen niille.
Itse rakastan noita kylmiä täytteitä uuniperunoilla, mutta lapset eivä niistä niin välitä.
Ollaan koitettu harjoitella kaiken ruuan syömistä ja todella harvoin löytyy ruoka, joka
olisi kaikkien lemppari. Monta kertaa viikossa saa kuulla, kuinka pahaa ruoka on.
Se on kyllä niin tympeää! Telkkarissa pyöri mainos afrikan nälänhätää näkevistä
lapsista ja kylläpä se pysäytti varsinkin nuorimmaisen miettimään asiaa. Jospa hetken
muistaisi olla mainitsematta tuon äskeisen lauseen, jonka kirjoitin. Muutama viikko
sitten kyllästyin ainaiseen marinaan ruuasta ja tehtiinkin niin, että jokainen lapsi
kertoi ruuan jota syötäisiin viikolla ja kokkasi myös sen. Pojat selviääkin jo aika
pienin avuin kokkailusta ja pieninkin joskus innostuu apujen kanssa. Mutta leipomin
taitaa olla äidin ja lasten mielestä hauskinta hommaa keittiössä kuitenkin. Jos 
saisi ulkoistaa jonkin kotihomman niin se taitaisi olla juurikin kokkaaminen. Jos
sulla on jokin hyvä ja helppo arkiruokavinkki niin kerro siitä ihmeessä :)

Ruuan jälkeen me lähdetään katsomaan SM-tason salibandyä, sillä Kokkolan
Nibacoksen 2004 pojat pääsivät SM sarjaa pelaamaan. Aivan huikeeta!

Mukavaa sunnuntaita!
 
 

5. lokakuuta 2018

Tänä iltana


Niin syyskuu vaihtui lokakuuhun ja pimeys lisääntyy aamuun sekä iltaan. Näin se
vain menee. Tässä vaiheessa pimeys ei vielä ahdista, mutta kyllä se tympäisy yleensä
jossain vaiheessa alkaa - onhan meillä suomessa niin kovin pitkään tuo pimeä kausi.
Tässä vaiheessa syksyä nautin hämärtyvistä illoista, kynttilöiden ja takan tuomasta
valosta. Kodikkuutta ja mielen rauhaa tuovat myös. Kunhan lumi tulisi ajoissa maahan
ja saataisiin syksyn (toivottavasti aurinkoisen) jälkeen kunnollinen talvi, kuten oli
viime talvena. Paljon lunta ja pakkasta. Silloin tästäkin vuodenajasta voi nauttia.

 Lokakuun vaihtuessa sain myös vuoden lisää elämänkokemusta. Sainkin synttäri-
päivänä yllätyksen töiden jälkeen, kun synttärilahja odotti kotona kera täytekakun.
Eikä minkä tahansa täytekakun vaan isoimman murun ihan itse tekemä. Ja kyllä
oli onnistunut kokonaisuus, leipomiskertoja ei ole montaa meidän yhteisen 19 vuoden
taipaleella nimittäin kertynyt ;) Mutta insinööri kuin on niin reseptiä on taidettu
seurata huolelle. Siksipä niin hyvä lopputulos. Yllärit on <3 Ja tämä lahja myös.






Tänään on ollut mukavia kohtaamisia pitkin päivää. Kävimme veljen vaimon sekä
serkusten kesken kahvilla töiden jälkeen. Sattumalta kaupungilla nähtiin myös 
muitakin tuttuja ja miten mukava oli kuulla heidän seuraavan blogista meidän
kuulumisia, sillä muuten nähdään aika harvoin. Tänään juuri ihmeteltiin jäleen, kuinka
harvoin tuleekaan nykyisin kyläiltyä tai kutsuttua vieraita kahville. Se on harmi.








Olipas kuvien laati näköjään vähän mitä sattuu, mutta mennään nyt näillä. Postauksiin
käytetty aika vaihtelee muuten aikalailla. Joskus kuviin ja tekstiin menee useampi tunti ja
joskus nämä postaukset syntyvät just siitä hetkestä, fiiliksestä ja melko nopeasti. Muutama
räpsy ja se on siinnä. Toivon välittäväni kuvien välityksellä leppoistan perjantai-illan 
fiiliksen. Kodin lämmön, ihanan hiljaisuuden ja mukavan olon. Sitä toivon myös sulle.
Täällä vietän iltaa itsekseni muun väen ollessa omissa menoissan. Vain minä ja uusi kirja. 

 Viikonloppuja!

30. syyskuuta 2018

Syyskuun viimeinen


Syyskuun viimeisen aamun tunnelmat ovat seesteiset. Pitkien yöunien jälkeen
oli mukava herätä pirteänä aamukahville. Pikkuhiljaa alkoi kuulumaan pienempien
jalkojen töminää, kun lapset nousivat pehkuistaan äidin kainaloon sohvalle. Pienin
totesi, että tänään on ihana aamu. Ja niinhän se onkin. Sunnuntaiaamu joka saadaan
aloittaa kaikessa rauhassa. Sateisen aamun tunnelma alkaa muuttumaan kirkkaammaksi
ja aurinko kurkistelee pienesti. Pesukone tekee jo töitään kodinhoitohuoneessa ja
tänään kotoillaan. Ajattelin vaihtaa vähän olkkarissa järjestustä ja taidetaan kantaa
kesäpeti olkkariin niin löhöpaikkoja on riittävästi syysiltoja varten. Eiköhän kaunis
syyspäivä innosta myös ulkoilemaan. Olen harmitellut ettei enään isommat lapset
(tai ainakaan esikoinen) innostu yhteisistä retkistä perheen kesken. Se harmittaa
kyllä kovasti. Tuntuu, että nykyisin on hyvin vaikea keksiä sellaista tekemistä mikä
kiinnostaisi koko perhettä. Ne ajat nyt tuntuu mennen ja äidille on ainakin kova
pala ;) Onneksi pienimmäinen (ja joskus myös kymppivee) on vielä innokas 
kaikkeen yhteiseen tekemiseen. 
 








Tämä viikonloppu jäi kyllä mieleen ihanista hetkistä blogisiskojen kanssa. Aiemmin
jo mainitsinkin, että saan heidät kylään meille. Kyläiltiin myös toisessa blogikodissa,
kierreltiin kauppoja ja yövyttiin Sundholmin tilalla Öjässa kauniissa maalaismaisemissa.
Olettekin ehkä seurailleet meidän matkaa Instagramin puolella? Nämä tapmaamiset
ovat aina yhtä odotettuja ja antoisia. Naurua, iloa ja onnea riitti tälläkin kertaa.

Nyt taidan keittää kahvia vielä toisen kierroksen. Nautitaan Sunnuntaista, levätään
ja tehdään sitä mikä mukavalta tuntuu.

Mukavaa päivää!