17. helmikuuta 2019

Sunnuntain ajatuksia


Aurinkoiset huomenet sunnuntai aamuun! Räystäät tiputtavat ja lumihanget 
on pienentyneet huomattavasti viimeisen viikon aikana. Ja lintujenlaulua olen
kuullut jo useamman kerran. Niin kovin keväisen oloista, ihanaa! Tämä valon
määrän lisääntyminen on aina yhtä ihmeellistä ja ihanaa piiiitkän pimeän jakson
jälkeen. Vaikka tuleva kevät on antanut jo itsestään merkkejä niin silti en tohdi
vielä uskoa siihen, että talvi olisi tässä. Mikä pettymys se onkaan jos ja kun uusi
lumisadeaalto tänne pyyhkäisee. Mutta pieni pakkanen ei kyllä haittaa, kun vain
lumipilvet pysyisivät kaukana. Keittiön sisustuksessa lämpöä tuovat kauniit
Biskophides lampaantaljat. Ai että ne ovat kauniita ja niin lämpöiset. Valkoiset
ja tuo nuden väriset sopivat keittiön sisustukseen, harmaa talja passaa hyvin
meidän makkariin. Biskophides verkkokaupassa näyttää muuten olevan
ruskeita taljoja alessa, josko mielit itsellesi. Ennen joulua taljat pääsivät
osaksi glögijuhlien tunnelmia.Taljat on saatu blogiyhteistyössä.




Valo tulvi tänä aamuna niin kovin kauniisti keittiöön. Tänä aamuna heräilin juuri
ennen herätyskellon pirinää herättelemään pelimiehiä ja tekemään aamupalaa sekä 
eväitä. Tähän(kin) viikonloppuun mahtuu pojilla kolme pelireissua. Olen vieläkin 
fiiliksissä eilisestä pelistä, jota sain olla todistamassa kannustusjoukoissa. Vaikka lasten
 harrastukset ottavatkin paljon niin kyllä ne myöspaljon antavat. Mietiskelin eilen, että
 mitäs muutakaan sitä tekisi kuin kulkisi lasten rinnalla paikasta toiseen? Kuljeta, 
kustanna, kannusta. Ne kolme tärkeää asiaa vanhemmilta. Ja onhan nuo lasten 
harrastukset tuonut myös meille vanhemmille uusia ihmisiä elämään, yhdessä on 
mukava kannustaa hyvässä hengessä.






Olenkin varmaan joskuskertonut, että meillä isäntä on valmentanut (jo seitsemän 
vuotta) esikoisen joukkuetta. Se on homma vienyt lukuisia, niin lukuisia tunteja. Ja 
miten paljon hän on saanut tuosta hommasta ja myös joukkue. Homma lähti liikkeelle 
siitä, että esikoinen oli todella innostunut säbästä ja mies lupasi apuvalmentajaksi 
joukkueeseen. No vastuuvalmentajaa ei koskaan kuulunut ja mies otti sen pestin 
vastaan, kun muita halukkaita ei ollut (yllättäen). Vuosien saatossa intohimo lajia 
kohtaan kasvoi ja kasvoi. Apuja on valmennukseen pyydetty (sitä saamatta) ja
 harmiksi hän on pyörittänyt joukkuetta nämä vuodet lähes yksin. Aika iso vastuu 
vai mitä? Onneksi joukkue on saanut viimeisen vuoden aikana joukkueenjohtajan,
joka on ollut enemmän kuin iso tuki ja apu. Joukkueen poikia on ollut ihana seurata
 monen vuoden ajan, tiivis ja hyvä henkinen joukkue. Miten pienistä pojista on 
kasvanut teinejä. Muutosten tuulet puhaltelevat tämän kauden jälkeen ja täytyy
 sanoa, että jotenkin haikea on olo. Mutta olen myös helpoittunut mieheni puolesta,
että aikaa jää nyt erilailla. Moni ei ymmärrä sitä kuinka paljon aikaa tuo homma
vie. Kun se ei ole "vain" ne treenit (4krt/vk) ja lähes joka viikonlopun pelireissut.
Siihen kuuluu niin paljon aikaa, jolloin suunnitellaan, pohditaan ja pähkätään.
Revitään hiuksia päästä, kun koitetana saada peleihin ketjut kasaan. Ja kaikki
tämä tapahtuu päivän töissä olon jälkeen, vapaa-ajalla (ilman korvausta).
Silloin kun pitäisi ehtiä joskus latailla akkuja. Ja nämä sanat ovat siis vaimon 
ajatuksia vieressä kulkijana ;) Onko täällä kohtalotovereita? :) 
















 Ehdittiin eilen piipahtaa neidin kanssa peliä odotellessa Seinäjoen keskustassa
ja löysin sieltä tuon hauskan pikkupuun, joka on valkoisen kaapin päällä. Ostin
myös jogurttikuppina olevan Tine K kulhon (yksi löyty jo aiemmin). Noi kulhot
on aika arvokkaita, mutta niin kauniit! Saman sarjan mukeja olisi kiva alkaa
keräillä. Jeps, nyt livetulokset auki ja seuraamaan poikien pelejä sitä kautta.
Mulle jäi tälle päivälle neidin kuljetukset täällä kotosalla. Ehtii kokkailla ensi
viikon ruokia ja pyykätä. Suunnitelmissa on myös vähän huonekalujen pyörittelyä
kun miesväki ei ole edessä ;)

Rentoa Sunnuntaita!

14. helmikuuta 2019

Ystävänpäivä


Heippa ihanat! Kuinka siellä on ystävänpäivä sujunut? Kuuluuko teidän ystävän-
päivään jotain extraa ehkäpä kavereiden, rakkaan tai lasten kanssa? Ylläreitä kun
rakastan järkätä ja ihan kaikki juhlapäivät tuntuvat arjen keskellä niin kivoilta,
joten kurvasin Arnoldsin kautta kotiin. Jokaiselle oma sydändonitsi ja olihan täällä
väki innoissaan. Sen verran hoppu tuli vain kokkaamisen ja harrastusten kanssa
(kiitos normaalin työajan),että donitseista ehtivät maistella yhden suullisen verran. 
Mutta mikäs sen kivempi on harkoista kotiin palata, kun tietää tuoreen donitsin 
odottavan. Isäntä lähti kuskin hommiin ja palatessaan saa tulla suoraan 
kahvipöytään,  jossa on kattaus kahdelle kera kynttilöiden <3
 






Ystävänpäivähän on joka päivä, mutta tehdään tästä virallisesta ystävänpäivästä
ihana. Pussataan ja halataan vähän normaalia enemmän , eikös :)

Ihanaa ystävänpäivää just sulle ja kiitos kun vierailet <3



 

9. helmikuuta 2019

Inspiksen iskiessä


Huomenet makoisten yöunien jälkeen! Tai voikohan tässä enään huomenia 
toivottaakkaan, sillä sisäinen kello herätti jo 6.15. Paras tunne herätessä, kun
tajusi ettei tarvii lähteä töihin. Köllöttelin tovin ja kadoksissa ollut sistusinspis
näytti nostelevan päätään, sillä ideoita alkoi puskea mieleen. Noin puoli tuntia
myöhemmin olikin jo yksi tilaus näpytelty, minkäs sille voi jos inspis iskee ;)
Vaikka sitten aamutuimaan lauantaiaamuna :D Eikö sillon täydy heti toimia.
Kaikki varmasti tietävätkin, että rakastan aamun hetkiä kynttilän valossa. Kun
itse on täynnä virtaa ja hiljainen talo. Kun väki alkoi heräilemään ja isännän
kanssa juotiin yhdessä aamukahvit yhdeksän jälkeen niin oli jo valoisaa. Niin
valoisaa, että pystyi nappaamaan muutaman kuvan kodin aamutunnelmista.



 
Viikonloppuna kahvi juodaan aika usein vaahdotetun maidon kanssa. Ainakin
silloin jos ei ole tiukka aikataulu pelireissulle lähdössä. Ikean parin euron maidon-
vaahdotin on oiva väline ja lämmin maito vatkautuu nopeasti vaahdoksi. Ja 
tuohan tuo extraa ihanaan kahvihetkeen. Elämän pienet ilot ja nautinnon aiheet.





Meillä kuuluu parhaillaan niin kutkuttavan ihana nauru tyttösen kammarista.
Hän sai illalla extempore naapurin tyttösen yökylään ja sekös oli hauskaa. Noi
yökyläilyt itsekin muistaa kultaisena lapsuudesta. Itse olin aika isoksi saakka kova
ikävöimään kotiin jos olin yökyläilemässä ja niin näyttää olevan tuo meidänkin
tyttönen. Jos lähtee mummulaankin yökylään (joka on hyvin tuttu paikka) tihrustaa
kyyneleitä jo lähtövaiheessa kuinka on äitiä ikävä. Vaikka siinnä vaiheessa vielä
yhdessä oltaisiin <3

 Mitäs teidän viikonloppuun kuuluu? 
 
Oikein leppoista päivää just sulle! 
 

8. helmikuuta 2019

Sekavat ajatukset


Kiitos perjantai kun tulit <3 Tänään tuntui erityisen hyvältä tulla töistä
kotiin, kun siellä oli koko perhe vastassa. Laitoin porkkanapiirakan paistumaan
esikoisen toiveista ja tulppaanit maljakkoon. 




Vaikka viikonloppu on edessä ja sen puolesta mieli kevyt kun saa huilia, mutta
 toisaalta mieli on hyvin levoton ja sekava. Eilen töiden huiskeessa katsoin 
puhelintani ja sinne oli ilmestynyt mieheltä viesti. Eikä mikä tahansa viesti vaan
 viesti, jossa oli linkki Ylen sivuille ja otsikkona koulu-uhkaus Kokkolassa. Kädet 
täristen avasin tuon linkin sydämen hakatessa niinkuin tulisi rinnasta ulos. Tämä 
uhkaus tuli liian lähelle, aivan liian lähelle. Mielessä pyöri tuhat ajatusta eikä 
wilman kautta ollut vielä tuossa vaiheessa tullut mitään tiedotetta. Onneksi melko
 pian poliisit olivat saaneet asian selvitettyä ja kerrottiin, että todellista uhkaa ei ollut. 
Työpäivä jatkoi kulkuaan ja selvisin työpäivästä. Illalla saunassa pysähdyin jälleen 
ajattelemaan asiaa. Miten turvaton olo iskikään. Mitä ihmisille on tapahtunut?
Miten porukka ja maailma on näin seikaisin kun tämmöisiä ja kaikkea muutakin
ikävää pääsee sattumaan jatkuvasti? Voiko enään missään olla oikeasti turvassa ja
miksi viattomat lapset/nuoret joutuvat uhreiksi? Sanotaan, että pelolle ei saa antaa
 valtaa. Mutta minä kyllä pelkään, pelkään mitä seuraavaksi tapahtuu. Kaikkien
tapahtuminen jälkeen esimerkiksi matkustellessa jännitän olla lentokentillä
tai julkisissa kulkuvälineissä tai paikoissa jossa on paljon ihmisiä. Huomasin
tämän viime kesänä kesälomareissulla Tukholmassa. Kuinka tarkkalin ylipaljon
ympäristöä ja mikä paniikin tunne iski vanhassa kaupungissa, kun sinne säntäsi
lauma poliiseja. Muistan kuinka otsalle nousi hikikarpalot ja tunne, että nyt
täytyy täältä päästä pois. Onneksi tuolloin oli kysymys vain jostain pienestä
mekkalasta. Tuossa hetkessä täytyi vain koittaa pysyä tyynenä, ettei tartuttaisi
pelkoa lapsiin. Eilisestä tapahtuneesta lapset olivat yllättävän tyynenä. Mutta
itsellä oli kyllä ajatus, että voiko lapsia päästää kouluun ja uskaltaako tässä
kukaan liikku enään mihinkäänpäin. No juu, eipä sitä kotiinkaan voi 
jäädä pelkäämään.

Muutama päivä sitten kirjoiteltiin myös siitä, että lasten ja nuorten mielenterveys
ongelmat on lisääntyneet ihan huimasti. Älylaitteiden/pelaamisen/somen tuomaa 
ahdistusta? Todella mielenkiintoinen aihe. Ja niin tuttu aiha ihan jokapäivä täällä
kotona. Ei helppoa, ei todellakaan vetää rajoja. Kaikki muutkin on somessa ja
sielläpä ne tuntuu enemmän viettävän porukalla aikaa mitä livenä.

Nyt täytyy koittaa virittäytyä leppoisempiin ajatuksiin ja tunnelmiin. Oli
pakko käydä avautumassa, sillä niin paljon on aihetta täytynyt tänään pureskella.

PEACE!



5. helmikuuta 2019

Runeberginpäivää


Heipsun! Ja herkullista Runeberginpäivää! Vuosien varrella runebergintortut
on alkaneet maistua myös meidän perheessä. Vuokaversiona torttu on helppo tehdä
ja tämmöinen (kuva parin vuoden takaa) lähti juuri uuniin esikoisen toimesta.
Taas kiittelen kotitalousläksyjä! Kirjottelin vuokamallin runebergintortun ohjeen
blogiin pari vuotta sitten. Kylläpä meidän keittiössä olikin vaaleaa tulloin 
valkoiseksi maalatun ruokapöydän ansiosta! Mutta hei nyt keittelen kaffet
runebergintortun kaveriksi ja sitten kutsuukin illan kuskinhommat.



3. helmikuuta 2019

Lumimyräkkää paossa


Iltaa! Hui ettehän ole hautautuneet lumeen? Ihan järkysti sitä täällä ainakin
sataa. Kertaalleen oon käynyt lumet pukkimassa ja kyllä iski tympiin, kun urakan
sai valmiiksi niin lähes samanmoinen kerros oli jo satanut uutta. Noh mutta tykkään,
että toi lumenluonti on kyllä hyvää hyötyliikuntaa. Lumikinokset on vaan jo niin
 korkeat, että on aikas kova homma saada se lykitty lumi kasojen päälle. Tässä 
välissä laitettiin takkaan tulet ja sytytettiin kynttilät. Tultiin pakoon lumimyräkkä. 
Ajateltiin pienten kanssa katella leffa ja paistaa vielä illan päälle köyhiä ritareita 
pelireissulta kotiutuville. Jotenki noi köyhät ritarit on ihan unohtuneet. Onko köyhät 
ritarit teille tuttuja? Tuo herkku oli lapsuudessa suosittu ja äiti paistoi ihan parhaat 
ritarit. Tuohon aikaan ranskanleipää, josta meillä ritarit paistetaan oli usein
 tarjouksessa 3kpl/kymmenellä markalla. Vitsin markka-ajastakin on jo pitkä tovi!
 Kuinkas kauan eurot on nyt ollutkaan jo käytössä? Sillon tuntui aivan mahdottomalta
 ajatukselta muka oppia euroihin, mutta eipä ole enään vuosiin tullut ajateltuakaan
 hintoja markkoina. On hinnat kyllä todella paljon kallistuneet eurojen myötä.













Helmililja aukaisi nuppujaan, sipulikukat tuovat kevättä lähemmäksi. Enään
ei malttaisi odottaa kevään tuloa. Ja lumen tulo riittäisi todellakin nyt, vaikka varmasti
vielä monet kerrat lunta sateleekin. Tilasin tuon kuvissa näkyvän pitsitorkkupeiton
Annolta -70% alesta. Ihastelin tätä jo aiemmin, mutta onneksi en silloin tilannut.

Suloista sunnuntai-iltaa!
 

2. helmikuuta 2019

Oi ihanat jaloleinikit


 Moikkis! Vitsit miten nopeasti sitä tulee mökkihöperöksi, kun muutaman
päivän saa/joutuu lepäillä flunssanpöpöjä pois. Tylsyys meinaa vallan iskeä, 
vaikka lepo on parasta lääkettä flunssalle. Levotonsielu mikä levoton sielu.
Mutta tänään oli niin mahtis tunne aamulla lähteä pikkupyrähdykselle samalla
kun vein lapsia säbätreeneihin. Ajelin uudelle kirppikselle (nimeltään Aikakone),
 joka on avattu Kokkolaan aika vasta. Kirppis sijaitsee Heinolan alueella, entisen
Erkinhallin paikalla. Olipas siellä siistiä, tilavaa ja tosiaan paljon myytävää
tavaraa. Tein muutaman hyvän vaatelöydön edukkaasti. Viikonloppukukkaset
oli myös haettava ja löytyipä noita kauniita jaloleinikkejä, jotka ovat siis niin 
kauniita. Ostin lisäksi kimpun valkoisia tulppaaneja niiden kaveriksi. Kyllä
noilla kaunokaisilla jos joilla lähtee viimeisetkin flunssanrippeet, niin luulisi.

















Tänään oli muuten mukava herätä kahdeksan aikaan, kun vikkujnan takaa 
näkyi valoa. Ja iloiseksi teki myös raitisilma, pieni kävelylenkki ystävän kanssa
Helmikuun aurinkoisessa pakkassäässä.  Tämmöiset pikaiset viikonlopun toivotukset 
meiltäpäin. Nyt riennetään kannustamaan salibandykentän äärelle. Loppuilta
hölläillään ja tehdään jotain hyvää ruokaa, mutta mitä se olisi?

Rentoa päivää!