Sadepäivä villasukissa

Syysloma on alkanut varsin mukavissa merkeissä leppoisasti vauhtia himmaillen.

Eilen neiti lähti mummulaan serkkujen kanss yökyläileen ja me vanhemmat vietettiin

mukavaa aikaa poikien kanssa. Käytiin keilaamassa ja ajeltiin autogrillin kautta

kotiin kattoon leffaa. Tänään on ollut sateista ja on saanut hyvällä omallatunnolla

hipsutella koko päivän villasukilla kotinurkissa. Telkkua oon kattonut enemmän

kuin pitkiin aikoihin ja kipattiinpa tylsistyneen kymppiveen kanssa kaikki legot

mitä talosta löytyy olkkarin lattialla ja rakenneltiin pitkä tovi. Sateen tauotessa

kävin hetken haukkaamassa happea ja tartuin haravaan. Mutta mikäpä sadepäivä

se olisi jos ei leivottua tulisi. Siksipä iltapuhteiksi vielä omppupiirakkaa.

 

Tuo taikinakulho on mun lemppari, löysin sen alkusyksyn Turun reissulta.

Ja omenapiirakka kera vaniljakastikkeen, sekin on mun herkkua. Huomenna me

suunnataan pienelle reissulle lasten kanssa. Isäntä joutuu jäädä työhommiin eikä

valitettavasti pääse mukaan. Reissuun lähdetään kavereiden kanssa ja lapset ovat

innoissaan, kun parahaimpien kavereiden kanssa pääsee viettään aikaa.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Kaunis lokakuu

Huomenet. Lokakuu on pian puolivälissä ja on varsin merkillistä herätä sunnuntai

aamuun, kun lämpömittari näyttää ulos +15 astetta. Päivälle on luvattu meillepäin

jopa +18 astetta lämmintä. Hui! Eli varsin ihanat ulkoilusäät. Mutta kyllä toki pistää

mietityttämään mitä nämä lämpötilat tekevät kasveille, jotka on hiljalleen alkaneet

lepotilaan odottelemaan talvea. Ja muuttolinnut, mahtaa heilläkin olla pää sekaisin

koska lähteä pakkasia pakoon. Mutta joka tapauksessa aamu on ollut valtavan

kaunis. Ja ikkunasta ulos katsellessa ei voi kuin huokailla noita upeita värejeä. 

Innoittipa tuo ruska tarttumaan kameraan ja ikuistamaan nämä hetket. Vaikka onhan

piha aika karun näköinen ja työmaa siellä odottelee haravoinnin merkeissä. 

Mutta nämä värit, ai että! Saavat kyllä hymyn entistä herkemmin huulille.

 

 Eilen saatiin neidin synttärit juhlittua ja juhlaväkeä riitti koko päiväksi. Sankari

oli onnellinen. Tänään olen erityisen onnellinen siitä, että kokoonnumme pitkästä

aikaa mummulaan (vanhemmilleni) kaikkien sisarusten sekä lasten kanssa. Aivan

ihanaa, sillä nämä hetket ovat niin harvassa. Mummulan täyttää tänään iloinen meno

ja meininkin, yhteiset jaetut hetket. Ja isovanhempien herkkuruuat. Mikä sinut 

saa tänään onnelliseksi? Pienet asiat ovat niitä onnenjyväsiä arjessa. 

Suloista sunnuntaita ja onnellisia hetkiä!

Kaunein kukkakimppu

Mun pieni tyttöni täyttää tänään 7-vuotta. Tätä päivää on odotettu ja suunniteltu

pitkään, varmasti jo puoli vuotta hän on miettinyt millaiset synttärit tahtoo järjestää

kavereilleen. Ja tärkein juttu synttäreissä tuntuu juuri olevan niiden järjestäminen.

Pieni on innokkaasti miettinyt teeman, askarrellut kutsukortit ja yhdessä ollaan

tehty myös muita koristeita. Hän odottaa, että saa kaikki parhaimmat kaverit kylään

kerralla ja vieläpä herkkupöydän ympärille. Ihana kun on paljon kavereita, kumpa

niitä olisi aina. Tänään annoin tälle kultakimpaleelle kauniin kukkakimpun,

hän jos joku on sen ansainnut. Tuo kimppu syntyi hortenssian oksasta, muutamasta

ylisöpön värisestä ruususta sekä parista eucalyptyksenoksasta. Kukat valitsin

itse ja taitava kukkakaupan työntekijä sitoi ne kauniiksi kimpuksi. Toivottavasti

näistä riittää silmäniloa pitkään.  

Tänään pääsin aiemmin töistä ja paistoin pakastealtaan pullat koulusta tulevalle

sankarille. Iltapäivä on kulunut leipoessa ja nyt täytyy rientää jatkamaan. Huomenna

juhlahulinaa riittää lähes koko päiväksi ja synttärisankari saa viettää päivän

keskipisteenä kavereiden ja sukulaisten ympäröimänä. 

Täällä alkoi lapsilla myös syysloma. Ihana pieni katkaisu arkeen. Itse olen
alkuviikosta töissä ja loppuviikon lomailen lasten kanssa. Jotain pientä kivaakin
olen siihen suunnitellut heidän iloksi.

Leppoisaa viikonloppua!

Vaahterakranssi

Säännöllisin väliajoin kaipaan päästä toteuttamaan itseäni käsillä tekemällä.

Viikonloppuna kävin keräämässä pussillisen kauniin keltaisia vaahteranlehtiä

veljeni pihalta ja sunnuntaina innostuin näpertämään niistä kranssia. Jännä kuinka

nuo keltaisen eri sävyt viehättävät silmää näin syksyisin, sillä muuten en keltaisesta

väristä pidä. Kauniit ja kuulaat syyspäivät ovat jatkuneet eikä vielä ole kiirettä

laittaa kesähuoneeseen talvisempaa ilmettä. Jotenkin kun puissakin on vielä melko

paljon lehtiä niin vaahteranlehtikranssi sopii kesähuoneen ulkoasuun aika kivasti

tuoden ihanan pirtsakan tervehdyksen sinne astuessa. Kranssiin tarvitsee melko

paljon lehtiä, mutta muuten sen tekeminen ei ole vaikeaa. Tietty jonkinverran se

aikaa vie (mulla meni reilu tunti) ja keskittymistä vaatii lehtinippujen pyörittely,

joten voin luvata sen vievän ajatukset ihan vain tämän tekemiseen. Toisinsanoen

tämä on täydellistä nollaamista mun aivoille. 

 Hillopurkit saivat koristeeksi myös vaahteranlehdet, jotka ovat sidottu niinillä.

Kuinkahan monta kertaa olen blogini historian aikana tuonut esiin rakkauteni

kynttilöihin.. varmasti monta sataa kertaa ;) 

Tunnelmallisia syyspäiviä sinulle! 

Ruskan värejä ja leivontaa

Hyvää huomenta kaunis sunnuntai. Kaunis se todallakin on kun ulos katsoo.

Pakkasyö teki taikojaan, kun pensaiden ja puiden lehdet saivat hetkeksi ylleen

kuuran. Ruskasta hehkuvat puut ovat upea näky auringonpaistetta vasten. Ihan kuin

koivujen lehdet olisivat kultaiset auringon paistaessa. Viikonloppu on säiden puolesta

ollut upea ulkoiluun ja eilen tehtiinkin mukava retki Kälviälle pesäkiville, jota

suosittelen lämpimästi retkipaikaksi vähän kauempaakin tuleville. Siellä on useampi

nuotiopaikka upeiden siirtolohkareiden lähettyvillä. Lasten sanoin se on kiva paikka

seikkailuun- siellä kun pääsee kiipeilemään ja kulkemaan lohkareiden väleihin

syntyneissä käytävissä. Luonnon rauhaa ja kauneutta kerrakseen niin ja upea ruska.

Ruskaa saan ihastella myös keittiön ikkunoista, kun naapurin pihan puut loistavat

upeina. Keräsin myös pari aronian oksaa maljakkoon niiden upean värin vuoksi.

Näissä maisemissa kelpaa leipoa ja kokata. Leipastiin neidin kanssa marenkikakun

pohja jo valmiiksi, sillä ensi viikonloppuna juhlitaan hänen 7- vuotis synttäreitä.

Tänään leipominen tuntui erityisen mukavalta, sillä pääsin testaamaan ensimmäistä 

kertaa viime viikonloppuna blogisiskoilta saamaani taikina-astiaa. Upean tumma väri

kulhossa ja marenki näytti siinnä aika herkulta. Sain lisäksi tuon ihastuttavan tuoksu-

kynttilän sekä keittiöpyyhkeet. Tuliainen oli todella mieluinen, kiitos vielä siitä <3

Lisää kuvateksti

Laitoin pitkästä aikaa uuniperunat tuloilleen uuniin ja tein kinkkutäytteen niille.

Itse rakastan noita kylmiä täytteitä uuniperunoilla, mutta lapset eivä niistä niin välitä.

Ollaan koitettu harjoitella kaiken ruuan syömistä ja todella harvoin löytyy ruoka, joka

olisi kaikkien lemppari. Monta kertaa viikossa saa kuulla, kuinka pahaa ruoka on.

Se on kyllä niin tympeää! Telkkarissa pyöri mainos afrikan nälänhätää näkevistä

lapsista ja kylläpä se pysäytti varsinkin nuorimmaisen miettimään asiaa. Jospa hetken

muistaisi olla mainitsematta tuon äskeisen lauseen, jonka kirjoitin. Muutama viikko

sitten kyllästyin ainaiseen marinaan ruuasta ja tehtiinkin niin, että jokainen lapsi

kertoi ruuan jota syötäisiin viikolla ja kokkasi myös sen. Pojat selviääkin jo aika

pienin avuin kokkailusta ja pieninkin joskus innostuu apujen kanssa. Mutta leipomin

taitaa olla äidin ja lasten mielestä hauskinta hommaa keittiössä kuitenkin. Jos 

saisi ulkoistaa jonkin kotihomman niin se taitaisi olla juurikin kokkaaminen. Jos

sulla on jokin hyvä ja helppo arkiruokavinkki niin kerro siitä ihmeessä :)

Ruuan jälkeen me lähdetään katsomaan SM-tason salibandyä, sillä Kokkolan

Nibacoksen 2004 pojat pääsivät SM sarjaa pelaamaan. Aivan huikeeta!

Mukavaa sunnuntaita!

 

 

Tänä iltana

Niin syyskuu vaihtui lokakuuhun ja pimeys lisääntyy aamuun sekä iltaan. Näin se

vain menee. Tässä vaiheessa pimeys ei vielä ahdista, mutta kyllä se tympäisy yleensä

jossain vaiheessa alkaa - onhan meillä suomessa niin kovin pitkään tuo pimeä kausi.

Tässä vaiheessa syksyä nautin hämärtyvistä illoista, kynttilöiden ja takan tuomasta

valosta. Kodikkuutta ja mielen rauhaa tuovat myös. Kunhan lumi tulisi ajoissa maahan

ja saataisiin syksyn (toivottavasti aurinkoisen) jälkeen kunnollinen talvi, kuten oli

viime talvena. Paljon lunta ja pakkasta. Silloin tästäkin vuodenajasta voi nauttia.

 Lokakuun vaihtuessa sain myös vuoden lisää elämänkokemusta. Sainkin synttäri-

päivänä yllätyksen töiden jälkeen, kun synttärilahja odotti kotona kera täytekakun.

Eikä minkä tahansa täytekakun vaan isoimman murun ihan itse tekemä. Ja kyllä

oli onnistunut kokonaisuus, leipomiskertoja ei ole montaa meidän yhteisen 19 vuoden

taipaleella nimittäin kertynyt ;) Mutta insinööri kuin on niin reseptiä on taidettu

seurata huolelle. Siksipä niin hyvä lopputulos. Yllärit on <3 Ja tämä lahja myös.

Tänään on ollut mukavia kohtaamisia pitkin päivää. Kävimme veljen vaimon sekä

serkusten kesken kahvilla töiden jälkeen. Sattumalta kaupungilla nähtiin myös 

muitakin tuttuja ja miten mukava oli kuulla heidän seuraavan blogista meidän

kuulumisia, sillä muuten nähdään aika harvoin. Tänään juuri ihmeteltiin jäleen, kuinka

harvoin tuleekaan nykyisin kyläiltyä tai kutsuttua vieraita kahville. Se on harmi.

Olipas kuvien laati näköjään vähän mitä sattuu, mutta mennään nyt näillä. Postauksiin

käytetty aika vaihtelee muuten aikalailla. Joskus kuviin ja tekstiin menee useampi tunti ja

joskus nämä postaukset syntyvät just siitä hetkestä, fiiliksestä ja melko nopeasti. Muutama

räpsy ja se on siinnä. Toivon välittäväni kuvien välityksellä leppoistan perjantai-illan 

fiiliksen. Kodin lämmön, ihanan hiljaisuuden ja mukavan olon. Sitä toivon myös sulle.

Täällä vietän iltaa itsekseni muun väen ollessa omissa menoissan. Vain minä ja uusi kirja. 

 Viikonloppuja!

Syyskuun viimeinen

Syyskuun viimeisen aamun tunnelmat ovat seesteiset. Pitkien yöunien jälkeen

oli mukava herätä pirteänä aamukahville. Pikkuhiljaa alkoi kuulumaan pienempien

jalkojen töminää, kun lapset nousivat pehkuistaan äidin kainaloon sohvalle. Pienin

totesi, että tänään on ihana aamu. Ja niinhän se onkin. Sunnuntaiaamu joka saadaan

aloittaa kaikessa rauhassa. Sateisen aamun tunnelma alkaa muuttumaan kirkkaammaksi

ja aurinko kurkistelee pienesti. Pesukone tekee jo töitään kodinhoitohuoneessa ja

tänään kotoillaan. Ajattelin vaihtaa vähän olkkarissa järjestustä ja taidetaan kantaa

kesäpeti olkkariin niin löhöpaikkoja on riittävästi syysiltoja varten. Eiköhän kaunis

syyspäivä innosta myös ulkoilemaan. Olen harmitellut ettei enään isommat lapset

(tai ainakaan esikoinen) innostu yhteisistä retkistä perheen kesken. Se harmittaa

kyllä kovasti. Tuntuu, että nykyisin on hyvin vaikea keksiä sellaista tekemistä mikä

kiinnostaisi koko perhettä. Ne ajat nyt tuntuu mennen ja äidille on ainakin kova

pala ;) Onneksi pienimmäinen (ja joskus myös kymppivee) on vielä innokas 

kaikkeen yhteiseen tekemiseen. 

 

Tämä viikonloppu jäi kyllä mieleen ihanista hetkistä blogisiskojen kanssa. Aiemmin

jo mainitsinkin, että saan heidät kylään meille. Kyläiltiin myös toisessa blogikodissa,

kierreltiin kauppoja ja yövyttiin Sundholmin tilalla Öjässa kauniissa maalaismaisemissa.

Olettekin ehkä seurailleet meidän matkaa Instagramin puolella? Nämä tapmaamiset

ovat aina yhtä odotettuja ja antoisia. Naurua, iloa ja onnea riitti tälläkin kertaa.

Nyt taidan keittää kahvia vielä toisen kierroksen. Nautitaan Sunnuntaista, levätään

ja tehdään sitä mikä mukavalta tuntuu.

Mukavaa päivää!