22. tammikuuta 2020

Moikkis!


Iltaa! Ai vitstit se on jo keskiviikko. Enään yks työaamun herätys tällä 
viikolla ja perjantaina vaikka joutuu heräillä ajoissa niin suunta on ihan jokin
muu kuin työmaa. Meillä on nimittäin pitkästä aikaa treffit ihanaakin 
ihanampien blogisiskojen kanssa. Odotan niin kovasti <3 Aamujuna vie
tuolloin Helsinkiin ja siellä on tiedossa pitkä lista kierrettäviä sisustus-
kauppoja, hyvää ruokaa, hotskuyö sekä ennenkaikkea ihanaa seuraa ja
äitien ihan ikiomaa aikaa parin päivän ajan. Eikö kuullosta aika kivalta
irtautumiselta kotinurkista? Tätä reissua ajatellessa ei voi muutakuin
hymyillä, sillä noi reissut on aina ihan sika hauskoja ja sillä naurun 
määrällä saadaan kyllä hurjasti ikää pidennettyä ;)

Tämä viikko on ollut monella tapaa hyvä. Tai viime viikkoisen kaaoksen
jälkeen ihan jokainen päivä on tuntunut hyvältä. Mä olen jo hetken aikaa
pohtinut mielessä ajatusta lyhemmästä työviikosta. Saisi olla enemmän 
kotona, joka helpoittaa arkea ja olla ottamassa lapsia koulusta vastaan.
Myös blogihommat on kaivannut omaa aikaansa. Mutta ehdottomasti
tärkein "työpanos" on täällä kotona perhe, jolle tahdon antaa enemmän.
Ja nyt kun kerran vielä ihan virallisestikin osittainen työaika on saatava,
kun pienin on tokaluokkalainen. Oon tähän saakka koettanut tehdä
muutaman pitkän työpäivän listaan, jolla oon saanut yhden perjantai
vapaan kolmeen viikkoon mutta se tuntuu vähän liian raskaalta. Ja
kun illat on niin kovin kiireisiä tässä elämänvaiheessa niin ei ihan paras
ratkaisu. Mutta maaliskuusta aloittelen muuten lyhemmän työajan ja
se saa kyllä hymyn huulille!







Parin viime päivän aikana aurinko on paistanut niin ihanasti pitkän
tauon jälkeen. Eilen töistä lähdettäessä ulkona näytti todella keväiseltä,
kun pyörätiet ovat sulat ja nurtsit vihreänä. Siis tammikuussa?? On niin
ihmeellinen talvi kyllä. Tänään sain harkkakuskauksista vapaaillan, joten
nostin puutarhakirjan esille ja aloin jo haaveilla kevään ekoista istutuksista.
Puutarhahaaveiluiden kaveriksi sulatin pakkasesta pullan, että jaksan 
vielä lähteä lenkille ;) Mutta ensin joutuu odotella makaroonilaatikon
uunista ulos ja ajattelin käyttää ajan hyödyksi tekemällä sämpylätaikinan
illaksi. Harkoista tulevat saavat siis iltapalaksi pitkästä aikaa tuoreita
sämpylöitä. Nehän on aina yhtä hyviä!

Mukavaa viikon jatkoa!


18. tammikuuta 2020

Takkuava viikko


Moikku! Mites teidän viikko on sujunut? Täällä on ollut viikko kyllä niin
takkuinen ettei mitään rajaa. Näköjään eka täys viikko otti kaikki mehut irti ja
vielä extraakin. Arkirumban käynnistyminen, kiireet illat ja sen myötä
myös väsy ollut omaa luokaansa. Eihän se muuta tarvii, että jo se tekee
oman tökkimisensä. Väsyneillä aivoilla ei saa mitään hyvää aikaan se on
taas nähty ;) Eilen huokasin helpotuksesta, kun perjantai viimein saapui
ja illalla kun mietin kuluneita päiviä niin ajattelen, että tällä viikolta ei
jäänyt mitään hyvää muisteltavaa. Yritän useimmin miettiä positiivisen
kautta, mutta eilen ei vain meinannut irrota.  Mutta sitten kuitenkin kun
tarkemmin mietin niin kyllähän niitä mukaviakin hetkiä mahtui noihin
 paskimpiinkin päiviin, jolloin mm. on jouduttu kolaritilanteeseen, sattu
 suruviesti, jouduttu palauttelemaan mieleen kovemman puhuttelun
kautta sovittuja rajoja ja sääntöjä, töppäilty aikatauluissa ym. Että
jos paljon huonoa niin myös jotain hyvää löytyi kuluneesta viikosta.








Tämä viikko on laittanut miettimään jälleen niitä elämän tärkeimpiä asioita.
Kuten oma perhe ja tukiverkosto. Joita liian usein pitää itsestään selvyyksinä.
Erityisesti tilanteessa, jossa kaikki tuntuu kaatuvan päälle on niin tärkeä
tietää, että on joku jolle soittaa ja pyytää apua nopeallakin aikataululla.
Tällä viikolla meinasi iskeä hätä, kun matka tien päällä katkesi yllättäen
illan kuskausrumban keskellä. Kun se kirjaimellisesti katkesi. Siinä
hädässä ja tärinässä alkaa miettimään, kuinka saa kaikki juuri ympäri 
kaupunkia ripotellut lapset haettua harrastuksista kotiin. Onneksi puhelun
päässä oli veljeni, jolta ollaan saatu korvaamattomasti apua muutenkin.
Molemminpuolisen avun antamista pyyteettömästi. Nämä ovat niitä
asioita, joita on tärkeä vaalia. Veljelle itketyt itkut, lohdutus ja apu.
Se tuntuu erityisiltä noiden paskojan päivien jälkeen. Se, että ympärillä
on ihmisiä ei ole kaikille selvää. Tämän viikon yksi asia muistutti
siitä, kuinka joillakin ei ole lähellä sellaista kenen puoleen kääntyä
elämän pienemmissä ja isoimmissa asioissa. Tai ehkä sellainen ihminen
onkin lähellä, mutta vaikeiden aiheiden puheeksi ottaminen on
vaikeaa. Puhuminen vain helpottaa niin paljon, kun saa huutaa
ulos just ne ajatukset ja tuntee mitä milläkin hetkellä kokee.







Onneksi suurin ketutus ja harmitus alkaa olla poissa. Ja tämä viikonloppu
pyhitetään kotoilulle. Tulee just oikeaan hetkeen, sillä viikko oli niin
kiireinen ettei edes pyykkiä ehtinyt pestä ja voitte uskoa millaset satsit
sitä tuolla koreissa odottaa ;)  Tammikuun plussakelit ja harmaus saisi jo mun
 puolesta riittää! Kotona vallitsee kaaos rempan keskellä ja sitä meinaa olla 
vaikea kestää. Mutta lopputulos palkitsee :) Mä paistoin ison kasan 
lättyjä ja aletaan herkutteleen niin suolaisia kuin makeita versioita.

Hei halataas heti niitä vierellä olevia, koska elämä ja rakkaat ihmiset <3

Mukavaa iltaa!


12. tammikuuta 2020

Rempan alku ja mietteitä rahan käytöstä

Kaupallinen yhteistyö/ Sortter

Tammikuu ja uuden vuoden alku laittaa miettimään monenlaisia asioita ja
niin myös raha-asioita. Kun joulu on juuri mennyt ja lahjoihin sekä kaikkeen
muuhun on palanut rahaa aika paljon. Vaikka joka vuosi päätetään, että nyt
ostetaan lahjoja ihan hillitysti niin lopputulos on aina sama ja aivan hirvittää
katsoa tilille saatikka laskea paljonko rahaa on oikeasti mennyt. Myös loppu-
vuoden ruokaostokset jouluksi ja uudeksivuodeksi saa kauppiaat iloiseksi
ja tilin kevenemään. Joten tammikuu on varsin hyvää aikaa miettiä kaiken
tuon tuhlauksen jälkeen taloutta. Jännä muuten kuinka heti vuoden alkuun
kasautuu paljon laskuja ja tämäkin on ihan joka vuosi. Kaupallisessa
yhteistyössä Sortterin kanssa päätin raapustaa joitakin ajatuksia näistä
asioista postauksen verran.

 


Pysähdytään toki miettimään raha-asioita tuon tuosta ettei vain näin vuoden 
alussa. Mistä voisi tinkiä ja mistä taas ei halua tinkiä. Nää on ehkä niitä asioita
joista saadaan myös herkästi pientä skismaa aikaan ukkokullan kanssa. No 
myönnän, että mä olen se joka sortuu heräteostoksiin kun taas armas mieheni
harkitsee pitkään ja vertailee tarkoin ennen hankintojaan, järkeilee laadun ja
kestävyyden kanssa. Kun taas minä, joka rakastaa edullisia hintoja ja laadusta
kirpaseen maksaa. Verkkokaupat on mun heikkous ja tein päätöksen, että nyt
mä vaan pysyttelen verkkiksistä kokonaan pois. Sillä yleensä lopputulos on
se, että ostoskoriin päätyy ykskaks jotain todella ihanaa mutta ei välttämättä
edes tarpeellista. Yks suuri motivaattori tässä verkkokaupoista pois pysy-
misessä on alkanut remppa johon kuluu rahaa. Hain eilen nipun valkoisia
tulppaaneja ilahduttamaan. Tässäkin olisi ollut yksi säästökohde, mutta
ihan kaikeasta en ole valmis tinkimään.




Aloteltiin remppaa teininhuoneesta, johon tulee uudet tapetit ja tarkotus olisi
käydä kaikki lastenhuoneet läpi pikkuhiljaa. Vaihdetaan myös laminaatit, joka
oli tarkoitus tehdä jo joitakin vuosia sitten mutta kiireiden myötä se on jäänyt.
Ajatuksena oli laittaa sama laminaatti mitä olohuoneessa ja meidän makkarissa
on, mutta se suunnitelma muuttui A. kun se oli nykyään tilaustuote ja B. 
löydettiin hyvin paljon samanlainen ja jopa kauniimpi laminaatti yli puolet
halvemmalla hinnalla. Joten jos säästö lattioissa oli lähes 500e niin ei tarvinut
senkään puolesta pitkään miettiä. Meillä on tapana säästää rahaa kuukausittain
riippuen siitä kuinka paljon menoja on. Joskus jos menoja on paljon summa
on pieni ihan muutamia kymmeniä euroja, joskus taas pystyy laittaa enemmän
sivuun esimerkiksi näiden sivutöiden osalta (some), joita teen päivätyön 
ohessa. Joten nämä säästöt mahdollistavat sitten näitä juttuja, kuten pienet
rempat tai matkat. Arjen menot ovat aika isoja, joten jos jotain muuta kuin
arkisia juttuja haluaa tehdä niin meillä se ei taitaisi onnistua mikäli ei
säästettäisi rahaa. Eilen juuri puhuttiin töissä siitä, kuinka paljon rahaa
sitten joskus jääkään kun saa (joskus) talolainan maksettua ;) Mutta on
tässä vielä makseltavaa ja tietää miksi töissä käy. Pysähdyin miettimään
sanontaa, että ei se raha onnea tee- niin se varmasti onkin mutta kyllä se
vain elämää helpoittaa ja on yksi varmastikin suuri stressin tekijä monilla
monilla monilla ihmisillä. Onko sulla tapana säästää rahaa? Pienikin
säästö kuukausittain kasvattaa siitä vuosien myötä merkittävän.






Suurempiin hankintoihin on sitten onneksi pankit, joista voi hakea lainaa
suurempiin menoeriin kuten autolaina. Meillä se on suurempi menoerä on 
seuraavaksi tod.näköisesti auto. Ollaan koetettu säästää ja mennä yhdellä autolla.
Ei se helppoa ole, kun lähtöjä on päivittäin aika paljon mutta vielä on pärjätty.
Asuntolainaa ollaan useammankin kerran ajateltu, että pitäisi kilpailuttaa ja
vertailla eri pankkien välillä mutta toistaiseksi se on jäänyt. Mutta nyt 
päätettiin Sortterin yhteydenoton myötä, että taidetaan se tehdä. Sieltäkin
voi löytyä merkittävä säästö. Vakuutuksille täytyisi tehdä samoin.



Ollaan yritetty myös opettaa lapsille rahan järkevää käyttöä ja säästämistä.
Jokaisella on omat tilinsä, johon on talletettu aina suurinosa esim. lahjaksi
saaduista rahoista. Lapsetkin on hyvin erinlaisia rahan käyttäjiä. Jo pienestä
on ollut huomattavissa se, kuinka toinen käyttää harkiten rahojaan ja se
kuinka yksi taas ostaa itselleen ja tarjoaa myös kavereilleen eikä ymmärrä
mitä järkeä niitä lahjaksi saatuja rahoja on laittaa tilille ;) Samainen lapsi on
myös erittäin bisneshenkinen, ideoita riittää ja tarjoaa itseään töihin mm.
mummuloihin. Olen aika varma, että yrittäjäainesta ;) Ollana yritetty kasvattaa
lapsia siihen, että kaikkea mitä haluaa niin ei aina vain saa. Vaan tiettyjen
asioiden eteen pitää nähdä vaivaa ja säästää rahaa. 

Tässä keittiön pöydän ääressä olen teille kirjoitellut ja ihastellut valkenevaa
päivää. Pienesti on jo havaittavissa päivien pidentyminen ainakin niinä päivinä
kuin aurinko paistaa. Kyllä sitä toivoisi nyt sen kunnon talven ennen kevättä,
 jota kyllä odottelen jo aika paljon <3

Mukavaa sunnuntaita!

6. tammikuuta 2020

Joulun jälkeen

 Heippa ja mukavaa Loppiaista!

Jokos te olette joululomilta palanneet arkeen? Me tosiaan käytiin jo pari
päivää töissä ja koulussa. Ja vitsi miten mukavalta tuntui heti parin työpäivän
jälkeen pitkä viikonloppu, joka on tuntuntutkin ihanan pitkältä. On ehditty
vaikka mitä tehdä ja nauttia myös pitkistä, hitaista aamuista. Kun on ollut 
aikaa pujahtaa vielä takaisin pehkuihin aamupalan jälkeen. Nauttia uusi
kierros kahvia ja tuhota loppuja joulusuklaita ;) Oi luoja miten tästä herkku-
kierteestä pääseekään eroon. Piipahdettiin neidin kanssa uimahallissa (ja
olipa sinne eksynyt joku muukin- ) halli oli ihan täys) ja ihan järkky nälkä
ja makeanhimo yllätti uintien jälkeen. Onneksi isäntä oli tehnyt ruuan ja
pakkasesta löytyi pussillinen korvapuusteja. Mulle ei sovi se, että tekisin
ihan totaali tiukan kiellon herkkujen suhteen mutta normiin on taas
palattava. Eli kerran viikossa (yleensä perjantaina) on karkkipäivä. Jos
kiellän itseltäni kaiken hyvän niin sitä varmasti tekee mieli. 





 Joulu sai lähtöpassit lauantaina. Mikä ihana raikkaus kotona koittikaan!
Muutamia tunnelmavaloja vielä löytyy ja saavatkin olla läpi talven. Parin
viime päivän aikana on paistanut aurinko ihanasti ja luo toivoa lähestyvästä
keväästyä. Juu vaikka koko talvikaan ei ole vielä kunnolla alkanut. Sitä
odotellaan kyllä ennen kevättä, että olisi kunnolla pakkasta ja lunta.








 Joulunajassa on ollut yksi parhaita asioita se, kun on ehtinyt ulkoilla ja 
liikkua. Luonnon helmassa liikkuminen tekee niin hyvää ihmismielelle! Sain
isännältä joululahjaksi urheilukellon ja kyllä sekin innostaa liikkumaan. Kun
on askeltavoitteet päivässä ja hauskahan on muutenkin seurata sykettä,
liikunnan määrää ja unenlaatua. Pitkiä yöunia on ehtinyt harrastamaan myös
joulunaikana. Vaikka harvoin tinginkään yöunista, mutta kyllähän tuo uni
on ihan omaa luokkaansa loman aikana. 

Mutta hei tiiättekö mikä homma mua nyt kutsuu? Tapettien irroittelu, jee!!
Saatiin tuossa viikonloppuna pari päivää parisuhdeaikaa ja suunniteltiin
tulevaa pintaremppaa. Teinin huoneesta aloitetaan ja tuollahan tuo joukkio
on jo repimisvaiheessa ja huutelevat muakin. Joten ei muutakuin iloista
remppamieltä ja kaaoksen sietämistä ;)

Mukavaa Loppiaista ja voikaa hyvin!

1. tammikuuta 2020

Helou vuosi 2020



Tammikuun ensimmäinen päivä ja uusi vuosikymmen on täällä. Edellisen
vuosikymmeneen mahtui niin paljon asioita, että on jännä nähdä mitä kaikkea
tuleva kymmenvuotinen tuo tullessaan. Eihän tiedä kuulkaa vaikka tästä
kymmenen vuoden kuluttua olisi tanssittu jo jonkun lapsen häitä tai, että
olisin jo mummu.. hih :) Mä olen itse tullut äidiksi 23- vuotiaana ja äitini
mummuksi 43- vuotiaana. Nähtäväksi jää mitä kaikkea vuodet tuokaan
mukanaan. Mutta hei nyt kuitenkin ollaan tässä hetkessä ja tänään on
kuulkaa otettu niin rennosti eilisen uudenvuoden vastaanotton jäljiltä.
Käytiin me sentään lenkillä aamupäivällä niin "talvisessa kelissä". Sillä
välin lämpeni päiväsauna ja kyllä uuden vuoden löylyt maistui makeasti.
 Joulukuusi tönöttää vielä olkkarissa ja vielä jouluisia värejä on esillä.
Mailegin Nissejen aika tuli eilen lähteä odottelemaan ensi joulua. Ähky
jouluun iski jo niissä määrin. Viikonlopun tullen siivoilen lopun joulun
pois ja täytyy sanoa, että sen tuomaa raikkautta jo odotan.

 
 

Hyvin makeissa merkeissä on tämä päivä vielä vietetty ja yritetty tuhota
loppuja herkkuja. Innostuin lukemaan lomalla, kun aikaa kerrankin
on ollut ihanasti. Parhaillaan lueskelen Loirin kirjaa ja sitä on vielä
reilusti jäljellä. Kuuntelin Lauri Tähkän kirjan ja se oli aivan huikean
ihana, juuri sopivan pituinen ja niin tärkeää sanomaa täynnä. Aloitin
myös kuuntelemaan Vappu Pimiän Valonantajat kirjaa, jossa en ole vielä
niin kovin pitkälle päässyt mutta se vaikuttaa myös hyvälle. Tätä kirjaa
mulle suositteli eräs ihminen, joka omaa ehkä positiivisimman asenteen
ja erittäin lämpimän sydämen <3  







Juu se on kuulkaa huomenna arki. Lapset palaavat kouluun ja me vanhemmat
töihin. Isännällä koittaa uudet tuulet uudessa työpaikassa, jota odottaa jo
innolla. Itse olen miettinyt myös työkuvioita aika paljon viime aikoina.

Onnea vuoden ensimmäiseen viikkoon!

31. joulukuuta 2019

Vuosi 2019


Näin vuoden viimeisenä päivänä tulee mietittyä paljon kulunutta vuotta.
Selainen myös usein valokuvia ja mietitään niiden kautta mitä kaikkea vuosi
on pitänyt sisällään. Valokuvia on kertynyt jälleen tänä vuonna hyvin ja
teinpä jälleen kuvakollaasit jokaisesta kuukaudesta. Vuotta 2019 miettiessä
mieleen nousee monia hyviä hetkiä, niin perusarkea kuin myös kivoja
pikkureissuja. Kesälomalla pääsimme käymään koko perhe Ahvenanmaalla
ja se nousi ihan ekana myös lapsille mieleen kuluneesta vuodesta. Vaikka
säät eivät olleet mitenkään suosiolliset niin reissu piti sisällään monta
mukavaa hetkeä. Myös järkkäämäni yllätysreissu isännän pyöreiden
kunniaksi oli ikimuistoinen, kun päästiin yöpymään iglussa. Syyslomalla
käytiin ystäväperheen kanssa Kuusamossa mökkilomalla ja kiertämässä
pieni karhunkierros. Se reissu oli myöskin hauska ja monta muistoa
tuo mieleen. Pienet reissut ja lomat ovat aina väliin niin tervetulleita.
Kun saa vaihtaa vapaalle. 

Arki sisältää monta niin kovin kiireistä ja hermoja kiristävääkin hetkeä. Vaikka 
olen edelleen sitä mieltä, että arki on ihan parasta. Sen pienet jutut ja ilonaiheet,
 säännölliset rytmit, harrastukset, kotoilu ja perhe. Sukulaiset ja ystävät 
ovat elämän suurinta rikkautta. Ja ne ihan normaalit arkiset hetket ja hyvä
 mieli, kun saa leipasta perheelle tuoreet sämpylät, siivota kodin puhtaaksi ja
lasten harrastusten tuomat pelireissut. Ne mukavat kohtaamiset säbäkenttien
laidoilla. Ja se kun lapsilla on kavereita ja mukavat harrastukset, josta
nauttivat. Ja miten tärkeä on joukkue, johon kuuluu tärkeänä osana.

Tammikuu


Helmikuu



Maaliskuu


Huhtikuu


Toukokuu



Kesäkuu



Heinäkuu


Elokuu


Syyskuu


Lokakuu


Marraskuu


Joulukuu



Tulevalta vuodelta toivon paljon samankaltaisia hetkiä. Onnen ja ilon
hetkiä, terveyttä, läheisyyttä ja rakkautta. Läsnäoloa ja heittäytymistä.
Sisäistä hyvää oloa jokaiselle perheenjäsenelle ja ihan kaikille. Toivon, että
muuttuvat työkuviot eivät ihme minusta liikaa. Sillä työ on vain työ ja kaikki
muu ympärillä on kuitenkin tärkeämpää. Oman perheen kanssa olo on
se kaikista tärkein asia. Lapset kun kasvavat liiankin nopeasti ja pelkään,
että se hetki tulee liian nopeasti kun ensimmäinen jo irrottautuu kotoa. 
Näitä hetkiä kun ei koskaan saa takisin. Joten joka hetki ja ihan jokainen
päivä on nautittava. Vaikka elämä tarjoaa yllättäviä käänteitä ja jyrkkiä
alamkiäkin. Haasteita ja murheita. Niitähän mahtuu jokaiseen vuoteen,
koska elämä. Pyrittään pitämään mieli kuitenkin positiivisena ja otetaan
vastsaan se mikä tulee. Olen itse kova murehtimaan etukäteen ja koetan
hokea itselleni, että siinnä ei ole mitään järkeä. Tämän eteen yritän 
tehdä töitä ja tottahan se on, että yleensä kaikella on tarkoituksensa ja
mahdottomaltakin tuntuvat asiat järjestyvät yleensä parhainpäin.


Vuoden 2019 viimeinen päivä oli varsin kaunis auringonpaisteineen
ja pikkupakkasine. Käytiin pienmpien kanssa ulkoilemassa ja hakemassa
punaiset posket luontopolulla. Nyt aletaan valmistella iltaa ja odotella
ystäväperhettä kylään. Heidän kanssa vastaanotetaan uusi vuosi 2020.

Nyt on aika kiittää teitä rakkaat lukijat kuluneesta vuodesta ja iso
kiitos myös yhteistyökumppaneilleni! Vuosi piti sisällään mitä mukavampia
yhteistyökuvioita ja olen kiitollinen, että voin tehdä näitä somehommia
vastapainona päivätyölleni. 

Mitä kauneinta ja parhainta Uutta Vuotta 2020!

 

29. joulukuuta 2019

Välipäivinä


Heissan! Jokos siellä on heräilty uuteen päivään? Täällä vietellään leppoisia
välipäiviä ja hipsuttelen edelleen yöpaidassa sekä aamutakissa. Pesukoneen
hurina kuuluu kodinhoitohuoneesta keittiöön, jossa kirjoittelen teille
parhaillaan. Viimeisin nousi juuri sängystä ja kömpi sohvalle köllöttelemään
unisilla silmillä. Yksi on yökyläilemässä ja pienin siirtyi köllöttelemään
omaan sänkyynsä kera uusien kuulokkeiden ja netflixin. Ulkona on
ollut ihana joulumaa muutaman viime päivän. Eilen oli mielettömän
kaunis aamu auringonnousuineen ja lähdinkin hyvissä ajoin lenkille
kauniisiin maisemiin. Niin upeat värit oli taivaalla, ehkäpä katselitkin
niitä instastorystä? Kotopihallakin on näyttänyt kauniilta lumen ja
pakkasen myötä <3








 

Tässä hetkessä jopa tuo pyykkikoneen hurina kuullostaa mukavalta 
muutamien taukopäivien jälkeen. Ollaan todellakin oltu vapaalla ja nautittu. 
Koti on myösollut sen näköinen, kun olkkarissa on karkkipapereita pöydillä, 
vaatetta lattioilla, palapeliä, kirjaa ja lautapeliä ympäriinsä. Mutta eivätkös noi
ole juuri hyviä merkkejä siitä, että on nautittu ja oltu yhdessä. Milloin tehty
yhdessä asioita tai oltu vaan kukin omissa oloissa olkkarissa. Vanhemmat
kirjojen, lapset kännyköiden, omien leffojen tai joululahjaksi saatujen
tavaroiden kanssa. Väliin yhdessä katsottu leffoja tai kokoonnuttu
lautapelin ääreen. Herkkuja unohtamatta tai sitä, että näin joulunaikaan
kynttilät palavat aamusta iltaan. On saunottu ja nautittu. Tavattu ystäviä
ja ulkoiltu. Lasten kasvaessa huomaa jäävän näin joulunaikaan myös
jo enemmän itselle ja ehtii uppoutua kirjakirjan tai äänikirjan pariin.
Huomasin myös eilen tehneeni ainakin pari tuntia palapeliä ihan ilman
keskeytystä. Haikeaakin toki on, kun lapset eivät enään samalla tavalla
innostu asioista joita on yleensä jouluisin tehty. Mutta jos jokin on
varmaa näin lomalla niin pleikka on käynyt kuumana yötä päivää ;)

Nautinnollista vuoden viimeisiä päiviä!