16. syyskuuta 2018

Pehkuissa


Huomenet Sunnuntai! Tai onhan tuo jo aamupäivä pitkällä menossa. Tämä aamu on
otettu rennostai. Vaikka heräilin jo seiskan maissa niin olen edelleen yökkärit päällä
ja sänky petaamatta. Ollaan otettu rennosti pienten kanssa. He tosin hetki sitten
säntäsivät kavereiden kanssa ulos. Aurinko paistaa nätisti, mutta olo on kaikkea
muuta kuin aurinkoinen. Syysflunssa. Eipä muuta tarvitse sanoa. Orastavaa kurkku-
kipua oli jo viime viikon puoli välissä, mutta nyt olo on ollut pari päivää kunnolla
flunssainen. Aamulla ei meinannut tarjeta vällyjen alta noustakkaan ja mittaria
katsoessa sekin selitti kylmyyttä, sillä vain pari astetta oli plussan puolella. Takkaa
saisi kovasti alkaa polttaa iltaisin, silloin on aamuisin huomattavasti kivempi
nousta sängystä ylös. Puuvaja vain ammottaa tyhjyyttään, täytyisi korjata asia.
  








 Oletteko te säästyneet syysflunssalta? Sitä tuntuu nyt paljon olevan liikkeellä.
Mieli tekisi tehdä vaikka ja mitä, mutta täytyy antaa periksi ja koitaa huilia sekä dropata.
Noilla keinoilla tuntuu useimmiten menevän nopeamin ohitse. Isäntä ja esikoinen on
olleet Eerikkilässä ja me ilman autoa torstaista saakka. Pyörällä on menty tuli vettä
tai ei. Täytyy sanoa, että kyllä musta ei olis kelillä kuin kelillä pyöräilijäksi jatkuvasti.
Kaupassa käynti painava reppu selässä, kassit pyörän sarvissa, sadekuuro ja
räkätauti. Ei oikein mun juttu ;) Mutta yhdellä autolla on sitkuteltava, kun suht. lähellä
kaupunkia kuitenkin asutaan. Melkoista sumplimista on kyllä välillä, mutta selvitty on.

 Pysykäähän lämpimänä ja toivottavasti myös pöpöiltä piilossa. Ens viikolla näyttää
 olevan poikkeavia aikatauluja melkolailla koululaisilla, joten ei auta kuin tehdä lista
 jääkaapin oveen. Ei mahdu nimittäin muistiin nämä muutokset ;) En nimittäin tahdo 
muistaa mitään. Kapasiteetti vissiin on täynnä.

Leppoista Sunnuntaita!


12. syyskuuta 2018

Syysfiilis ja ajatuksia


Syysfiilis, se iski aivan ykskaks. Siihen riitti pari sateisen harmaata päivää. Mutta
johan sen aikakin jo on, onhan ihan justiin Syyskuun puoliväli. Ei ole montaa
päivää, kun kerroin blogisiskojen whatsup-ryhmässä, että syysfiilis ei ole vielä
tullut enkä ole tehnyt ainuttakaan syysistutusta. Mutta tänään on haettu eka satsi
callunoita. Ne on mun lemppareita syysistutuksissa. Valkoiset ja vaalean lilat.
Tänään ehdin istahtaa töistä tullessa kahvikupillisen kanssa sohvalle lukemaan
tuoretta sisustuslehteä. Aika ihanaa. Ja mikä ihaninta tänään ei tarvi poistua kotoa
mihinkään. Joten istahdan uudelleen sohvalle ja kuuntelen hiljaisuutta, sillä jokainen
lapsi ja isäntä on omissa menoissaan. Aika ihanaa sekin ja harvinaista. 






Mietiskelin tuossa tänään blogini taivalta. Se onkin jo aika pitkä. Mietin lähinnä
blogin sisältöä. Kotiäiti vuosina blogissa nähtiin paljon diy-juttuja niin mun kuin
mieheni tekemiä. Ompelin paljon mm. tilkkupeittoja. Silloinkin blogissa sisustettiin,
leivottiin, somistettiin ja on hääritty puutarhassa. Ja lastenvaatejuttuja kirjoittelin
myös. Elettiin pastellivärien aikaa, kukikasta ja hyvinkin romanttista. Tietty silloinkin 
fiilisteltiin arkisia juttuja, mutta blogi on muuttunut vuosien varrella enemmän ja enemmän
 fiilistely puolelle. Tyyli on hieman muuttunut, vaikka edelleen vaalea ja pienesti
romanttinen sisustus kiehtoo. Samat höpinät jatkuvat vuodesta
toiseen eli ei mitään niin järkevää ;) Sisustelu jatkuu sisällä ja ulkona samoin
kuin kauniiden asioiden vaaliminen ihan arjenkin keskellä. Ja valokuvauksen koen
edelleen hyvin mieluisaksi. Ja samoin myös blogiin kirjoittamisen ja somepäivitykset.
Aika ei enään riitä niinkään käsitöihin itselläni tai miehellä. Ompelukoneeseen
en itse asiassa ole koskenut vuosiin, jaiks! Mutta ehkäpä joskus tulee taas sen
aika. Nyt eletään "ruuhkavuosia" lasten ehdoilla. Ihana on kuitenkin, että tällekin
touhulle jää aikaa. Valokuvapainotteinen blogi on melkeimpä aina ollut ja jatkukoon
se samalla tavalla myös jatkossa. Höpöhöpö juttuja ja enemmän kuvia ;)
On muuten niin ihana saada teiltä viestejä ja siis niin ihana on huomata, että teistä
useat on seuranneet mun blogia jo pitkään. Se on ihana kuulla!








Mutta hei nyt meen sinne sohvalle vielä hetkeksi. Teehän sinäkin olosi mukavaksi
 tänä iltana! Hei ja nythän onkin jo keskiviikko. Ihan just on viikonloppu.

Iltoja!


11. syyskuuta 2018

Sadeillan ompputalkoot


Sateinen sää tekee syksyn tuntua voimakkaasti. Puiden lehdetkin näyttää
hiljalleen pukeutuvan syksyn sävyihin. Tämä alkusyksy on ollut kyllä mun makuun.
Sadonkorjuuta on saanut tehdä kesäisissä vaatteissa. Illan tullen farkkushortsien
kaveriksi on tuntunut ihan mukavalta pukea neulepaita päälle ja kietoa huivi
kaulaan. Olisipa kiva päivittää vähän vaatekaappiin uutta syysvaatetta. Aika harvoin
tulee ostettua itselle juurikin vaatetta, sillä ennemmin ostan kotiin jotain kivaa.
Tänä iltana oli just hyvä sää pitää ompputalkoot. Keittiössä hääriessä keitin omena-
sosetta pienen satsin. Tykkään itse kuoria omenat soseeseen ja siinnä on oma urakka,
joten sillä teen yleesä pienen satsin kerrallaan ( n. 1.5kg lohkottuja omppuja).




Sose tulee melko nopeasti keittämällä. Meidän omenapuun omenat ovat just
sopivan makeita mun makuun, joten sokeria en soseeseen lisännyt lainkaan. 
Sose syntyy kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, että omenat pestään, kuoritaan
ja poistetaan siemenkohdat. Sitten vain omenat lohkoiksi ja kattilaan. Lisäsin 
omppujen päälle n. 1/2dl vettä ja keitin niitä ensin kuumalla lämmöllä jonkusen
minuutin ja sen perään jatkoin keittämistä miedommalla lämmöllä n. 15min.
Laitoin muutaman tipan sitruunamehua soseen joukkoon ja tosiaan jos makeampaa
soseesta tahtoon niin voi sokeria halutessaan lisätä valmiin soseen sekaan.
 Omppusose on niin herkullista viilin, jogurtin, puuron tai lättyjen kaverina.






Päädyttiin pitämään vielä lättykestit ja paistelen niitä tässä parhaillaan samalla
kuin kirjoitan. EIkä yhtään lättyä palanut. Nainen pystyy mihin vain ;) 

Mukavaa viikkoa! 

8. syyskuuta 2018

Makkarin tunnelmaa


Huomenta! On se vain mukava herätä itsekseen ilman herätyskellon soittoa. Vaikka
en yleensä aamuisin pitkään nukukkaan, niin en voi väittää etteikö arkiaamuisin
väsyttäisi just silloin niin makeasti kun kello herättää. Viikonloput <3 Vaikka ne
täyttyykin kaikenlaisista menoista ja touhuista niinkun tämä(kin) viikonloppu niin
onhan se erinlaista kuin arki. Ehtii olla myös kotona enemmän ja kotoilla väliajat.
Tänään ajattelin ennen menoja valmistaa omenaherkkuja. Ja juoda kahvia toisen
kierroksen, poltella kynttilöitä. halitella sohvalle pienten ja vähän isompien kanssa.
 












 Syyshortenssiat kukkii ihanasti ulkona ja ovat maljakossa myös niin kauniita. 
Kaunis päivä tulossa kaikinpuolin. Tehdään jokainen päivästämme hyvä, eikö <3

Mukavaa viikonloppua!


5. syyskuuta 2018

Voihan ärsytys


Kylläpä on ollut tahkea viikonalku. Ihana todeta, että tänään on jo keskiviikko ja
töitä enään pari päivää edessä ennen viikonloppua. Joskus vaan kaikki tuntuu
tökkivän ja olevan tahmeaa. Onneks näitä päiviä on yleensä aika vähän. Tänään
heitettiin tympäsy nurkkaan ja mentiin muksujen kanssa uimaan töiden jälkeen.
Nyt alkaa olla se vaihe, että uimahallissa voi itsekin uida samalla. Kuopus on
rohkastunut paljon uimisessa ja ui pitkät matkat aikuisten altaassa vierellä. Miks
ihmeessä tuleekin lähdettyä niin harvoin uimahalliin, jotenkin se on muka iso juttu
sinne lähteminen vaikka eihän se edes ole. Huippu liikuntamuoto, rentouttavaa ja
mukavaa yhteistä juttua lasten kanssa. Tosin uikkareissa ei oo ikinä rentouttava olo ;)

Sisällä on tullut kuvattua tosi vähän viime aikoina. Samat nurkat kesät talvet.
Olkkariin voisi laittaa vähän väriä syksyksi. Ja pian kannetaan varmaan myös kesäpeti
terassilta olkkariin. Syksyllä on ihana, kun tulee keräännyttyä koko perhe iltaisin
olkkariin löhöämään. Siinnä viimeistään ehtii vaihtaa kaikkien kuulumiset. Muuten
kun tuntuu, että juostaan kilpaa illat harrastusten parissa. Esikoinen toki seurustelis
ennemmin kännykän kuin meidän kanssa. Se on niin ärsyttävää! Mutta meillä kyllä
rajataan kännykän/pleikan käyttöä (tai ainakin yritetään), vaikka ei se helppoa ole.
Tuttu lause, jonka kuulen lähes päivittäin on - kun kaikilla muilla/kaikki muutkin saa.
Kaikki tuntuu olevan paskaa (paitsi salibandy), koti on työmaa (varsinkin kun joutuu
tyhjätä tiskikoneen tai tehdä muita kotihommia) ja yksinkertaiset asiat on ihan mahdottomia.
Ihana teini-ikä ;) Ja tuntuu kymppivee tulevan kovaa vauhtia perässä, tai ottavan
ainakin mallia. Muita kohtalotovereita?? Täytyy vain muistaa, että rajat on rakkautta.
Niin ja muistella omaa teini-ikää ja sen tuntemuksia. Silloin ajattelin, että oon
omille lapsille niin rento ja kiva mutsi.. no ei se ihan niin menekkään ;) 
















 Terassihortenssia kukkii vielä täpöllä. Hortensianoksat kestävät pitkään maljakossa.
Tämä yksilö on ollut varmasti jo pari viikkoa olohuoneessa. Kukka on niin näyttävä,
että yksikin oksa riittää. Syyshortenssiat kukkii tänä vuonna myös kauniisti.

Mutta hei, nyt iltapalalle. Selailin teinin kotitalouskirjaa ja tekasin teeleivät
uuniin. Kyllä on kivaa, kun saavat nyt yläkoulussa kotitaloudesta läksyjä ja tällä
kertaa piti valmistaa rahkaa. Mansikkarahka valmistui muutaman voimasanan jälkeen ;)


Toivottavasti sulla on ollut kiva viikko ja jatkuu
myös mukavasti!
 

29. elokuuta 2018

Hetken rauhaa


Elokuun viimeiset päivät antaa meille parastaan. Sadonkorjuu puutarhassa,
hiljalleen väriä vaihtavat puiden lehdet, lämpimät illat ja hämärtyvät illat. Elokuu
on yksi lemppari kuukauteni. Kesästä luopumista ja myös uusia alkuja. Tänään
istahdin kävelylenkin jälkeen vielä myöhäisillan kahville omenapuun katveeseen,
pysähdyin ja nautin hetkestä. Kynttilän valossa, pihamaan rauhassa olo alkoi tuntumaan
kovin kevyeltä kiireisen päivän jälkeen. Joka päivä on tärkeä pysähtyä hetkeksi
kaiken hässäkän keskellä, rauhoittua ja antaa pieni hetki omille ajatuksille. Sen
olen koittanut opetella ja opettelua on tarvinut pidemmän aikaa. Olen huomannut,
että ympäristöllä on iso merkitys rauhoittumiseen. Kaipaan kauneutta ympärille.
Sotkun keskellä en kykene pysähtymään, tai pysähtymään kyllä mutta en relaamaan.
Siksipä tämän illan pysäkki oli ulkona ;) Syyshortenssiat kukkivat upeasti ja
omenapuut ilahduttaat joka kerta niitä katsellessa.
 














 Heitän haasteen myös sinulle. Ota joka päivä pieni hetki itsellesi ja omille
ajatuksille. Pysähdy ja heitä aivot narikkaan edes hetkeksi.  Nyt lämpimän suihkun 
kautta sohvalle katsomaan Suomen kauneinta kotia, jonka uudet jaksot alkoivat.
Sain muuten keväällä mailia koskien tuota ohjelmaa. Häkellyin tuosta viestistä
aikalailla, mutta olin kyllä otettu. Kaikkea sitä eteen tuleekin ja näiden blogivuosien
aikana on eteen tullut kyllä upeita asioita, joita en olisi koskaan osannut ajatella
edes. Yksi iso asia on ihanat blogisiskot, niin rakkaat ja tärkeät uudet ystävät.
Meidän syksyn treffit lähestyvätkin ja se on yksi huippu asia, jota syksyltä odotan.

Leppoisaa iltaa!


27. elokuuta 2018

Maukasta mustikkapiirakkaa ja jakkaran voittaja


Herkuteltaisko mustikkapiirakalla? Aiemmin jo hehkutin uutta mustikkapiirakka
reseptiä ja samaisella reseptillä olen leiponut jo useamman piirakan. Yhden vein 
töihin ja muutama on syöty kotona oman perheen ja vieraiden kesken. Muutkin ovat
tykänneet! Mutta hei ennen leipomishommia ilmoittelen ihastuttavan Ib laurssenin
jakkara-arvonnan voittajan. Ihan mielettömän moni teistä pitää syksystä ja sen
tunnelmasta ihan niinkuin minäkin. Tunnelma, kynttilät, hyggeily, syksyn värit ja 
hyvät ulkoilukelit olivat useiden mieleen. Arvontakone arpoi voittajaksi tällä kertaa
Sani Rusila kommentilla: Pimenevät illat, kynttilät lyhdyissä, villasukat varpaita
 lämmittämässä, ruskan värit ja metsän tuoksu sekä raikkaan kuulaat aamut
Super paljon onnea voittajalle, laitatko yhteystietosi minulle sähköpostilla. Ja
ihan tosi paljon kiitosta kaikille osaallistuneille ja etenkin UuttaKotiin.fi palkinnon
lahjoittamisesta ja yhteistyöstä!

Ja sitten laitetaan suut makeaksi ja suupielet sinisiksi. Tämän(kin) piirakan kanssa
passaa erittäin hyvin iso kasa vatkattua vaniljakastiketta. Myös vaniljajäde toimii
oikein hyvin. Ohjeen löysin Elokuun Koti ja keittiö lehdestä, jonka tilasin ekaa kertaa.








 - Vaahdota pehmeä voi ja sokeri, lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat
aineet ja kerma. Sekoita nopeasti taikinaksi. Kääri taikina kelmuun ja anna taikinan
vetäytyä jääkaapissa vähintään 30min.
- Painele 2/3 taikinasta voidellun piirakkavuuan pohjalle ja reunoille (n. 24cm vuoka)
- Kauli lopputaikina levyksi ja voitele munalla. Leikkaa levystä kapeita nauhoja
- Sekoita kulhossa mustikat, sokeri, perunajauhot ja sitruunamehu keskenään.
Kaada piirakkapohjan päälle. Nostele taikinanauhoja ristikoksi piirakan päälle
- Kypsennä piirakkaa ensin 200 asteisessa uunissa n. 30min, alenna lämpöä 175
asteeseen ja paista vielä 15 minuuttia. Jäähdytä ennen tarjoilua


Herkuttelemisiin ja mukavaa viikon jatkoa just sulle!