Syyskuun viimeisen aamun tunnelmat ovat seesteiset. Pitkien yöunien jälkeen
oli mukava herätä pirteänä aamukahville. Pikkuhiljaa alkoi kuulumaan pienempien
jalkojen töminää, kun lapset nousivat pehkuistaan äidin kainaloon sohvalle. Pienin
totesi, että tänään on ihana aamu. Ja niinhän se onkin. Sunnuntaiaamu joka saadaan
aloittaa kaikessa rauhassa. Sateisen aamun tunnelma alkaa muuttumaan kirkkaammaksi
ja aurinko kurkistelee pienesti. Pesukone tekee jo töitään kodinhoitohuoneessa ja
tänään kotoillaan. Ajattelin vaihtaa vähän olkkarissa järjestustä ja taidetaan kantaa
kesäpeti olkkariin niin löhöpaikkoja on riittävästi syysiltoja varten. Eiköhän kaunis
syyspäivä innosta myös ulkoilemaan. Olen harmitellut ettei enään isommat lapset
(tai ainakaan esikoinen) innostu yhteisistä retkistä perheen kesken. Se harmittaa
kyllä kovasti. Tuntuu, että nykyisin on hyvin vaikea keksiä sellaista tekemistä mikä
kiinnostaisi koko perhettä. Ne ajat nyt tuntuu mennen ja äidille on ainakin kova
pala ;) Onneksi pienimmäinen (ja joskus myös kymppivee) on vielä innokas
kaikkeen yhteiseen tekemiseen.
Tämä viikonloppu jäi kyllä mieleen ihanista hetkistä blogisiskojen kanssa. Aiemmin
jo mainitsinkin, että saan heidät kylään meille. Kyläiltiin myös toisessa blogikodissa,
kierreltiin kauppoja ja yövyttiin Sundholmin tilalla Öjässa kauniissa maalaismaisemissa.
Olettekin ehkä seurailleet meidän matkaa Instagramin puolella? Nämä tapmaamiset
ovat aina yhtä odotettuja ja antoisia. Naurua, iloa ja onnea riitti tälläkin kertaa.
Nyt taidan keittää kahvia vielä toisen kierroksen. Nautitaan Sunnuntaista, levätään
ja tehdään sitä mikä mukavalta tuntuu.
Mukavaa päivää!