Syyskuun viimeinen

Syyskuun viimeisen aamun tunnelmat ovat seesteiset. Pitkien yöunien jälkeen

oli mukava herätä pirteänä aamukahville. Pikkuhiljaa alkoi kuulumaan pienempien

jalkojen töminää, kun lapset nousivat pehkuistaan äidin kainaloon sohvalle. Pienin

totesi, että tänään on ihana aamu. Ja niinhän se onkin. Sunnuntaiaamu joka saadaan

aloittaa kaikessa rauhassa. Sateisen aamun tunnelma alkaa muuttumaan kirkkaammaksi

ja aurinko kurkistelee pienesti. Pesukone tekee jo töitään kodinhoitohuoneessa ja

tänään kotoillaan. Ajattelin vaihtaa vähän olkkarissa järjestustä ja taidetaan kantaa

kesäpeti olkkariin niin löhöpaikkoja on riittävästi syysiltoja varten. Eiköhän kaunis

syyspäivä innosta myös ulkoilemaan. Olen harmitellut ettei enään isommat lapset

(tai ainakaan esikoinen) innostu yhteisistä retkistä perheen kesken. Se harmittaa

kyllä kovasti. Tuntuu, että nykyisin on hyvin vaikea keksiä sellaista tekemistä mikä

kiinnostaisi koko perhettä. Ne ajat nyt tuntuu mennen ja äidille on ainakin kova

pala ;) Onneksi pienimmäinen (ja joskus myös kymppivee) on vielä innokas 

kaikkeen yhteiseen tekemiseen. 

 

Tämä viikonloppu jäi kyllä mieleen ihanista hetkistä blogisiskojen kanssa. Aiemmin

jo mainitsinkin, että saan heidät kylään meille. Kyläiltiin myös toisessa blogikodissa,

kierreltiin kauppoja ja yövyttiin Sundholmin tilalla Öjässa kauniissa maalaismaisemissa.

Olettekin ehkä seurailleet meidän matkaa Instagramin puolella? Nämä tapmaamiset

ovat aina yhtä odotettuja ja antoisia. Naurua, iloa ja onnea riitti tälläkin kertaa.

Nyt taidan keittää kahvia vielä toisen kierroksen. Nautitaan Sunnuntaista, levätään

ja tehdään sitä mikä mukavalta tuntuu.

Mukavaa päivää!