Elämä on valoa ja varjoja.. Ja uusi ihanuus kotiin.

Moikka!

Täällä on pari viimeistä kuukautta nähty elämän kirjoa sieltä

kurjimmasta päästä. Minun ihana mummi on mennyt lyhyessä

ajassa todella surkeaan kuntoon. Parin kuukauden aikana kotona

asuva mummu on mennyt laitoskuntoon. Niin kurja katsoa

vierestä kun toinen ei ole omaitsensä vaan on pelokas, turvaton ja sekava. 

Elämänhalu kadoksissa ja pelko kuolemasta on kova. 

Kaikista kurjinta on se vaikka kuinka mummia pitää kädestä kiinni ja 

kertoo, ettei ole mitään hätää niillä sanoilla ei ole merkitystä. 

Alkavasta dementiasta on ollut viitteitä mutta se, että tämmöinen muutos

mummun käytöksessä ja voinnissa ihan lyhyessä ajassa on käsittämätön.

Keskivaikea dementia joka etenee nyt nopeaa on ollut diagnoosina.

Mummi on ollut aina iso osa meidän kaikkien arkea. Paljon on vietetty

aikaa yhdessä. Mummi on iloinnut pienistä lastenlastenlapsista 

nauttinut kun on saanut viettää aikaa meidän kanssa. Se on tuonut

hänelle aina suurta iloa! Nyt enään ei edes lapset tuo hänelle iloa

kun ei pysty keskittymään levottonuuden vuoksi. Iltaisin mummu

kertoo painavansa tyynyn kasvojen päälle ja itkee siellä

hiljaa. Tuntuu niin pahalta!

Olen aina ihastellut mummun keittiön seinällä olevaa lautashyllyä ja 

mummu on sen aikoinaan minulle luvannut. Nyt oli sen aika. Tänään käytiin 

tyhjäämässä mummun asuntoa kun yksin asuminen ei enään tule

olemaan mahdollista. Keittiöön tämä ei meille mahdu mutta paikkoja tälle 

ihanuudelle löytyisi useampiakin. Aika kivasti sopisi tuohon eteisen seinälle 

pöydän ylle vai mitä?

Pöydän alla oleva rottinkikori tuli myös mummin luota. Kirjain hyllyllä

on kirppislöytö viime viikolta. 

Helpottipa kun sai vuodattaa. Kiitos jos jaksoit kuunnella.

Vaikka tämä kaikki on luonnollinen osa elämää tuntuu se niin pahalta

ja raskaalta. Katsoa toista kun on paha olla. Toivotaan sydämmemme

pohjasta, että mummun olo helpottuu kun lääkkeet saataisiin kohdilleen.

Pelko ja turvattomuus kun on tunteista kauheimmat!

Nyt pyyhin kyyneleet silmäkulmista. Illalla pikku E menee mummulle

yökylään ja me muut mennään katsomaan Risto Räpääjää.

Pidetään toisistamme huolta ja iloitaan joka päivästä koskaan

kun ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan ♡

Suvi Teräsniskan biisi on koskettava.

"Elämä on varjoa ja valoa Joskus se kyyneliin tiristää Silloin kun itkun 

kaulukset Kurkkua kiristää Elämä on sekoitus onnea Ja surullisia vaiheita 

Meil on täydellinen elämä Täynnä laulun aiheita Meil on täydellinen elämä"

Surumielisestä postauksesta huolimatta toivotan teille

mukavaa päivää!