Ruskan värejä ja leivontaa

Hyvää huomenta kaunis sunnuntai. Kaunis se todallakin on kun ulos katsoo.

Pakkasyö teki taikojaan, kun pensaiden ja puiden lehdet saivat hetkeksi ylleen

kuuran. Ruskasta hehkuvat puut ovat upea näky auringonpaistetta vasten. Ihan kuin

koivujen lehdet olisivat kultaiset auringon paistaessa. Viikonloppu on säiden puolesta

ollut upea ulkoiluun ja eilen tehtiinkin mukava retki Kälviälle pesäkiville, jota

suosittelen lämpimästi retkipaikaksi vähän kauempaakin tuleville. Siellä on useampi

nuotiopaikka upeiden siirtolohkareiden lähettyvillä. Lasten sanoin se on kiva paikka

seikkailuun- siellä kun pääsee kiipeilemään ja kulkemaan lohkareiden väleihin

syntyneissä käytävissä. Luonnon rauhaa ja kauneutta kerrakseen niin ja upea ruska.

Ruskaa saan ihastella myös keittiön ikkunoista, kun naapurin pihan puut loistavat

upeina. Keräsin myös pari aronian oksaa maljakkoon niiden upean värin vuoksi.

Näissä maisemissa kelpaa leipoa ja kokata. Leipastiin neidin kanssa marenkikakun

pohja jo valmiiksi, sillä ensi viikonloppuna juhlitaan hänen 7- vuotis synttäreitä.

Tänään leipominen tuntui erityisen mukavalta, sillä pääsin testaamaan ensimmäistä 

kertaa viime viikonloppuna blogisiskoilta saamaani taikina-astiaa. Upean tumma väri

kulhossa ja marenki näytti siinnä aika herkulta. Sain lisäksi tuon ihastuttavan tuoksu-

kynttilän sekä keittiöpyyhkeet. Tuliainen oli todella mieluinen, kiitos vielä siitä <3

Lisää kuvateksti

Laitoin pitkästä aikaa uuniperunat tuloilleen uuniin ja tein kinkkutäytteen niille.

Itse rakastan noita kylmiä täytteitä uuniperunoilla, mutta lapset eivä niistä niin välitä.

Ollaan koitettu harjoitella kaiken ruuan syömistä ja todella harvoin löytyy ruoka, joka

olisi kaikkien lemppari. Monta kertaa viikossa saa kuulla, kuinka pahaa ruoka on.

Se on kyllä niin tympeää! Telkkarissa pyöri mainos afrikan nälänhätää näkevistä

lapsista ja kylläpä se pysäytti varsinkin nuorimmaisen miettimään asiaa. Jospa hetken

muistaisi olla mainitsematta tuon äskeisen lauseen, jonka kirjoitin. Muutama viikko

sitten kyllästyin ainaiseen marinaan ruuasta ja tehtiinkin niin, että jokainen lapsi

kertoi ruuan jota syötäisiin viikolla ja kokkasi myös sen. Pojat selviääkin jo aika

pienin avuin kokkailusta ja pieninkin joskus innostuu apujen kanssa. Mutta leipomin

taitaa olla äidin ja lasten mielestä hauskinta hommaa keittiössä kuitenkin. Jos 

saisi ulkoistaa jonkin kotihomman niin se taitaisi olla juurikin kokkaaminen. Jos

sulla on jokin hyvä ja helppo arkiruokavinkki niin kerro siitä ihmeessä :)

Ruuan jälkeen me lähdetään katsomaan SM-tason salibandyä, sillä Kokkolan

Nibacoksen 2004 pojat pääsivät SM sarjaa pelaamaan. Aivan huikeeta!

Mukavaa sunnuntaita!