Onnellista äitienpäivää!

Tulee päivä äiti, jolloin en enää itkekään, kun lähdet pois huoneesta.
Tulee päivä, jolloin et kuule minun kiukuttelevan kauppareissulla.
Jonain päivänä en enää pyydä sinua halaamaan keskellä yötä. Jonain päivänä 

et enää muista, milloin viimeksi jouduit pyyhkimään poskilleni levinneen suklaan.
Koittaa yö, jolloin et herää vain huomataksesi minun nukkuvan poikittain

 tyynylläsi. Koittaa aika, jolloin minua ei tarvitse kantaa unisena autosta omaan 

 sänkyyn tai kuljettaa reppuselässä kotiin, koska pienet jalkani eivät jaksaneet 

perille saakka. Elä siis kanssani hetkessä, äiti. Ota ilo irti jokaisesta päivästä.
Sillä koittaa päivä, jolloin en enää ole pieni.

Näin tämän ihanan kirjoituksen fb:ssä joku aika sitten. Sen luettuani liikutuin

todella. Jokainen sana täyttä totta. Kiitollinen. Siunattu. Onnellinen. Äitiys ei ole 

itsestäänselvyys vaan suurin lahja, jonka voi saada. Äitiytyeen liittyy monenlaisia

päiviä ja monenlaisia tunteita. Iloa, onnea, ylpeyttä ja onnistumista. Mutta toki

mukaan mahtuu myös erehdyksiä ja epäonnistumisen tunteita. Äitinä olo

ei ole aina helppoa, mutta uskon jokaisen tilanteen kasvattavan.

 Olen äärettömän onnellinen näistä kolmesta ihanasta lapsesta, jotka ollaan 

saatu. Olen äärettömän onnellinen, että rinnallani kulkee oma äitini. Maailman

paras, ihanin ja huomaavaisin. Laittaa edelleen lapset ja lapsenlapset hyvin usein

oman itsensä edellä, vaikka niin ei tarvisi todellakaan olla. Välittävä ja rakastava

mummu. Kysyin lapsilta kuka aikuinen omien vanhempien lisäksi olisi sellainen

kenen puoleen voi kääntyä missä asiassa vain ja vastaus oli mummu, äitini.

Lapsilla on onneksi toinenkin rakastava mummula. Ja yksi isomummikin heillä

vielä löytyy. Viime vuonna jouduimme luopumaan toisesta isomummista ja 

isoisomummista. Ajatuksissa ja muistoissa ovat hekin hyvin usein.

Mitä ihaninta ja onnellista äitienpäivää! 

Ps. koitin vähän kasvattaa kuvien kokoa, mitä sanotte onko liian isoja??