Tervetullut arki

 Nyt on sanottu kiitos ja heipat lasten kesälomalle. Pitkä kesä ja loma, siltä tämä

kesä on tuntunut mun mielestä. Loma tuli niin tarpeeseen koko perheelle. Keväällä

oli ilmoilla aikalailla väsyä koko sakilla. Kesä tuntuu viuhahtavan yleensä aika 

vauhdilla, mutta tosiaan tämä kesä on tuntunut jotenkin pitkältä. Ja siis hyvällä tavalla. Oon miettinyt

syitä siihen ja kylläpä se taitaa niin olla, että kahden pienemmän tauolla olleet

harrastukset ja isännän valmennushommien lopetus, joten meillä on ollut ihan

oikeasti lomaa. Kaikilla, perheenä. Ehditiin levätä, tehdä  jokaiselle mieluisia 

asioita, reissata, liikkua, olla yhdessä, nauraa ja riidellä. Jokainen meistä tai 

ainakin 4/5 ehti myös tylsistyä loman aikana. Ja sehän on hyvä. Sillä voin väittää,

 että tulevan(kaan) syksyn aikana ei ehditä tylsistymistä kokea ;) Kesäloman

 jälkeen on kuitenkin arki, rutiinit ja etenkin rytmit hyvinkin tervetulleita!

Arkihan on se, joka meitä kantaa ja tekee elämän mieleiseksi. Juhlat ja lomat

on aina väliin tervetulleita, mutta eihän niiden voimalla elä pelkästään. Siksi oon

sitä mieltä, että arki on se jonka pitää olla toimiva, tuoda iloa ja eloa. Ja siksi on 

tärkeä, että se ihan tuiki tavallinen arki rakentuu niin, että siitä voi nauttia ja sen 

tahdissa pysyy. Vaikka se kiire on hyvin usein se arjen ikävä seuralainen ja sille

 pitäisi pystyä tekemään jotain. Tai ainakin siihen on raivattava hetkiä, jolloin

muistaa myös oman itsensä hyvinvoinnin.  Ulkoilu ja liikkuminen on ihan parhaita

juttuja, jotka antaa voimaa ja potkua arkeen, joten sille kävelylenkille voi raivata 

tilan vaikkapa lasten harkkakuskausten aikana. Ja ainahan on ihan huippua, että

 sinne lenkille saisi myös kaverin matkaan. Ne jaetut kuulumiset iloineen ja

 suruineen ovat niin kovin voimaannuttavia. 

Tänään on satanut todella pitkästä aikaa ja sain melkoisen suihkun töistä

kotiin pyöräillessä. Olin kyllä niin litimärkä ihan jokaista vaatetta myöten

Niin kesäisen lämmintä on kuitenkin ollut. Ennusteltiinkos vielä helteitäkin

elokuun lopulle? Tänään maistui erityisen hyvältä lämpöinen ja maailman paras

mustikkapiirakka, jota leivoin töiden jälkeen. Meidän 11- vuotias poimi meille

 tänä vuonna mustikat mummun kanssa <3 On niin reipas siinnä hommassa ollut

 jo pari viimevuotta, että on saanut mustikkatilauksiakin. Ja niin vain vielä viimeisenä 

lomapäivänä poimi yhden tilauksen ja tienasi itselleen rahaa. Ei vain meidän

muita lapsia saisi metsään, mutta oon ihan varma että tästä pojasta tulee

vielä jotain niin suurta bisnesmiestä aikuistuttuaan. Niin hyviä ideoita riittää

ja aina vain uusia tulee jo nyt <3

 Meiltä lähti tänään koulutielle 2, 5 ja 8 luokkalaiset. Olen usein pysähtynyt

miettimään, että miten varsinkin pojat voi olla jo noin isoja (sillä itsehän tässä

on ikinuori ;) ) ja vanhin aloittaa rippikoulunkin tänä syksynä. Hui! Esikoinen

ehti olla koulussa vain tämän päivän ja suuntasi loppuviikoksi salibandyleirille.

  Toivotaan jokaiselle koulunsa aloittaneelle oppimisen iloa, onnistumisen 

kokemuksia ja kavereita. Ja ettei kenenkään tarvisi jännittää kouluun menoa 

kiusaamisen pelossa. Voi kun jokainen lapsi voisi elää arkea huolettomin mielin.

 Neidin kanssa odotellaan saunan lämpeämistä ja pienempää pojua treeneistä

kotiin. Taidetaan odotellessa nauttia vielä palaset mustikkapiirakkaa. Niitä

arjen pieniä ja onnellisia asioita. Nautitaan niistä!

Mukavaa viikon jatkoa!