18. tammikuuta 2020

Takkuava viikko


Moikku! Mites teidän viikko on sujunut? Täällä on ollut viikko kyllä niin
takkuinen ettei mitään rajaa. Näköjään eka täys viikko otti kaikki mehut irti ja
vielä extraakin. Arkirumban käynnistyminen, kiireet illat ja sen myötä
myös väsy ollut omaa luokaansa. Eihän se muuta tarvii, että jo se tekee
oman tökkimisensä. Väsyneillä aivoilla ei saa mitään hyvää aikaan se on
taas nähty ;) Eilen huokasin helpotuksesta, kun perjantai viimein saapui
ja illalla kun mietin kuluneita päiviä niin ajattelen, että tällä viikolta ei
jäänyt mitään hyvää muisteltavaa. Yritän useimmin miettiä positiivisen
kautta, mutta eilen ei vain meinannut irrota.  Mutta sitten kuitenkin kun
tarkemmin mietin niin kyllähän niitä mukaviakin hetkiä mahtui noihin
 paskimpiinkin päiviin, jolloin mm. on jouduttu kolaritilanteeseen, sattu
 suruviesti, jouduttu palauttelemaan mieleen kovemman puhuttelun
kautta sovittuja rajoja ja sääntöjä, töppäilty aikatauluissa ym. Että
jos paljon huonoa niin myös jotain hyvää löytyi kuluneesta viikosta.








Tämä viikko on laittanut miettimään jälleen niitä elämän tärkeimpiä asioita.
Kuten oma perhe ja tukiverkosto. Joita liian usein pitää itsestään selvyyksinä.
Erityisesti tilanteessa, jossa kaikki tuntuu kaatuvan päälle on niin tärkeä
tietää, että on joku jolle soittaa ja pyytää apua nopeallakin aikataululla.
Tällä viikolla meinasi iskeä hätä, kun matka tien päällä katkesi yllättäen
illan kuskausrumban keskellä. Kun se kirjaimellisesti katkesi. Siinä
hädässä ja tärinässä alkaa miettimään, kuinka saa kaikki juuri ympäri 
kaupunkia ripotellut lapset haettua harrastuksista kotiin. Onneksi puhelun
päässä oli veljeni, jolta ollaan saatu korvaamattomasti apua muutenkin.
Molemminpuolisen avun antamista pyyteettömästi. Nämä ovat niitä
asioita, joita on tärkeä vaalia. Veljelle itketyt itkut, lohdutus ja apu.
Se tuntuu erityisiltä noiden paskojan päivien jälkeen. Se, että ympärillä
on ihmisiä ei ole kaikille selvää. Tämän viikon yksi asia muistutti
siitä, kuinka joillakin ei ole lähellä sellaista kenen puoleen kääntyä
elämän pienemmissä ja isoimmissa asioissa. Tai ehkä sellainen ihminen
onkin lähellä, mutta vaikeiden aiheiden puheeksi ottaminen on
vaikeaa. Puhuminen vain helpottaa niin paljon, kun saa huutaa
ulos just ne ajatukset ja tuntee mitä milläkin hetkellä kokee.







Onneksi suurin ketutus ja harmitus alkaa olla poissa. Ja tämä viikonloppu
pyhitetään kotoilulle. Tulee just oikeaan hetkeen, sillä viikko oli niin
kiireinen ettei edes pyykkiä ehtinyt pestä ja voitte uskoa millaset satsit
sitä tuolla koreissa odottaa ;)  Tammikuun plussakelit ja harmaus saisi jo mun
 puolesta riittää! Kotona vallitsee kaaos rempan keskellä ja sitä meinaa olla 
vaikea kestää. Mutta lopputulos palkitsee :) Mä paistoin ison kasan 
lättyjä ja aletaan herkutteleen niin suolaisia kuin makeita versioita.

Hei halataas heti niitä vierellä olevia, koska elämä ja rakkaat ihmiset <3

Mukavaa iltaa!


2 kommenttia:

  1. Välillä kun takkuaa, tuntuu että kaikki mahdollinen osuu just siihen samaan syssyyn.. Onneksi ei kuitenkaan mitään pahempaa käynyt. Parempaa tätä viikkoa! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin ihme, että aina juuri samaan syssyyn tulee monta tympeetä asiaa! Onneksi todella ettei pahemmin käynyt <3 Mukavaa viikkoa sulle myös!

      Poista