Levoton sielu

Tiiättekö sen tunteen, kun hommia riittäisi vaikka kuinka? Niitä on niin paljon, että

ei edes tiedä mistä aloittaisi. Tämä aamu alkoi stressaavalla ololla. Juurikin tuolla

edellä mainitulla tunteella. Hommaa riittää sisällä ja ulkona. Ne on niitä ihan mukavia

kotihommia kylläkin, joita on mukava tehdä rauhaisella tahdilla. Mutta liika on liikaa.

No onneksi vieressä kulkee rauhoitteleva ukkeli, joka muistutti taas siitä, että tehdä

yksi asia kerrallaan. Ja niinhän se pitääkin tehdä. Ajoittain vain kropan valtaa se levoton 

olo ja itse huomaan hyvinkin usein tekeväni miljoonaa asiaa samaan aikaan. 

Päätin aloittaa aamun uudelleen ja heittää stressintunteen mäkeen. Kävin parin tunnin

kaupunkikierroksen ihan itsekseni ja kylläpä tuli levollisempi olo. Pakollisten ostosten

lisäksi tuli tehtyä myös jokunen heräteostos ja kurvasin vielä ostamaan tulppaanisipuleita

ja callunoita. Kotiin tullessa pihahommat olikin jo hyvällä mallilla isännän toimesta.

Ja jatkettiin vielä yhdessä pihalla touhuilua. Omput ovat nyt lähes kaikki poimittu

ja tänä viikonloppuna on tarkoitus vielä tehtailla ompuista sosetta ja granolaa ajattelin

kokeilla tehdä myös. Omppupiirakkaa on syöty kerran jos toisenkin, mutta jospa 

omppupaistoksen laittaisi vielä uuniin. Tosin reissukuvia, kun tuossa katselin niin

suuhun ei tarvisi laittaa enään porkkanaa vahvempaa ;)

Lämmin kaakao maistui taivaalliselta syysauringoin paistaessa. Syksyiset askartelut

alkavat olemaan mielessä. Täytyy metsäretki tehdä jossain vaiheessa. Näpertelyssä saa

ajatukset niin hyvin pois kaikesta. Ja vielä kun muistaisi, että kaikkia hommia ei

tarvitse kotona saada yksin tehtyä vaan voi niitä jakaa myös muille. Ja yhdessä tekeminen

se vasta parasta onkin! 
 

Tuoksuherne aloitti kukintansa nyt ihan jokunen päivä sitten. Herkkä on tuo kukkanen

ja tuopa jotenkin levollisen olo. Niinkuin kaikki muukin kaunis ympärillä.

Levollista lauantaita!