Tiiättekö sen tunteen, kun hommia riittäisi vaikka kuinka? Niitä on niin paljon, että
ei edes tiedä mistä aloittaisi. Tämä aamu alkoi stressaavalla ololla. Juurikin tuolla
edellä mainitulla tunteella. Hommaa riittää sisällä ja ulkona. Ne on niitä ihan mukavia
kotihommia kylläkin, joita on mukava tehdä rauhaisella tahdilla. Mutta liika on liikaa.
No onneksi vieressä kulkee rauhoitteleva ukkeli, joka muistutti taas siitä, että tehdä
yksi asia kerrallaan. Ja niinhän se pitääkin tehdä. Ajoittain vain kropan valtaa se levoton
olo ja itse huomaan hyvinkin usein tekeväni miljoonaa asiaa samaan aikaan.
Päätin aloittaa aamun uudelleen ja heittää stressintunteen mäkeen. Kävin parin tunnin
kaupunkikierroksen ihan itsekseni ja kylläpä tuli levollisempi olo. Pakollisten ostosten
lisäksi tuli tehtyä myös jokunen heräteostos ja kurvasin vielä ostamaan tulppaanisipuleita
ja callunoita. Kotiin tullessa pihahommat olikin jo hyvällä mallilla isännän toimesta.
Ja jatkettiin vielä yhdessä pihalla touhuilua. Omput ovat nyt lähes kaikki poimittu
ja tänä viikonloppuna on tarkoitus vielä tehtailla ompuista sosetta ja granolaa ajattelin
kokeilla tehdä myös. Omppupiirakkaa on syöty kerran jos toisenkin, mutta jospa
omppupaistoksen laittaisi vielä uuniin. Tosin reissukuvia, kun tuossa katselin niin
suuhun ei tarvisi laittaa enään porkkanaa vahvempaa ;)
Lämmin kaakao maistui taivaalliselta syysauringoin paistaessa. Syksyiset askartelut
alkavat olemaan mielessä. Täytyy metsäretki tehdä jossain vaiheessa. Näpertelyssä saa
ajatukset niin hyvin pois kaikesta. Ja vielä kun muistaisi, että kaikkia hommia ei
tarvitse kotona saada yksin tehtyä vaan voi niitä jakaa myös muille. Ja yhdessä tekeminen
se vasta parasta onkin!
Tuoksuherne aloitti kukintansa nyt ihan jokunen päivä sitten. Herkkä on tuo kukkanen
ja tuopa jotenkin levollisen olo. Niinkuin kaikki muukin kaunis ympärillä.
Levollista lauantaita!
