Onnea on

Mikäpä sen onnellisempi olotila kuin se, että voit kuunnella sateen ropinaa

tietäen viikonlopun olevan täällä. Juuri nyt ei haittaa edes sade, sillä ulkona tuoksui

ekaa kertaa tälle vuodelle kesäsade. Kunpa sateen jälkeen koittaisi lämpö niin

pääsisi viherrys etenemään huimin harppauksin. Sillä nyt ei enään jaksaisi odotaa

kesää ei sitten yhtään. Sateiset illat tuovat oman tunnelmansa. Niin tänäkin iltana.

Olin ajatellut, että pyhittäisin illan puutarhahommille. Mutta suunnitelmat muuttuivat

ja olkkarin ikkunat saivat puhtaat pinnat. Tiedän jo nyt olevani super onnellinen

huomenna, kun herään ja näen puhtaat ikkunat (toivottavasti) aamuauringon

säteiden kurkistaessa olkkariin ja toivottaessaan hyvät huomenet.

 Onnea on juuri nyt myös pikkuneiti vieressä sohvalla, iloinen nauru joka kuuluu

kymppiveen kammarista kera kavereiden. Onnea on myös se, että esikoinen ja

isäntä on kotimatkalla Eerikkilästä. Ja saan huomenna herätessäni halia heistä

kumpaakin. Viikonlopulle suunniteltu pelireissu peruuntui luultavasti, joten jospa

nyt ehtisi kotona ja etenkin puutarhassa puuhailla. Kesähuone kaipaisi niin kovasti

jo pesua. En ole yhtään ehtinyt sinne taikka terassille laittaa kesäkukkia. Mutta

kaikki aikanaan. Nyt hengitellään ja hölläillään. Tätä taitoa harjoitellaan kerta

toisensa jälkeen. Ja iän myötä tämä taito alkaa kehittyä.

Ihanaa viikonloppua sulle!