Yhdessä jaettu kaura-omenapaistos

Iltaa! Lämpimissä syyskuun illoissa on oma upea tunnelmansa. Kun lämpö-

mittari näyttää +20 astetta vielä myöhälle iltaan saakka ja samaan aikaan hämärä

alkaa laskeutua. Puutarhavalot syttyvät ja satoa korjaillaan puista sekä pensaista.

Vaikka illat ovat aikalailla menoa lasten harrastusten perässä niin onneksi

olen ehtinyt myös nauttia näistä suloisista syysilloista ulkona. Syksyn tuntu

ja tuoksu, aika ihanaa aikaa tämäkin. Mummulasta kulkeentui meille suuri

kassillinen omppuja ja tänä iltana kurkkukipuinen lapsi toivoi lemppariinsa

kaura-omenapaistosta kera vaniljakastikkeen. Uunista leijaileva kanelin ja

omenan tuoksu on täydellisen herkullinen yhdistelmä. Ostin muuten tuon

vuuan edelliseltä Turun reissulta ja näin jo kaupassa sielunisilmin kaura-

omenapaistoksen tässä Tine K:n vuuassa ;) 

 Kaura-omenapaistos

6 isoa omenaa

1tl kanelia

100g voita

1dl fariinisokeria

3dl kaurahiutaleita

ripaus vaniljasokeria

Omenat kuoritaan ja lohkotaan vuokaan, ripottele kanelia omppujen

päälle. Sekoita sulatettu voi, sokeri ja kaurahiutaleet keskenään ja kaada

omenalohkojen päälle. Paista 200 asteessa n. 30 min. ajan. Lämpimänä

ihan parasta ja vaniljakastikkeen kera.

Hämärä on laskeutunut ja pian tämäkin päivä on muistoissa. Villasukat jalkaan

ja odotellaan pienemmät harkoista kotiin saapuvaksi piakkoin. Luulisi heidän

mukava tulla kotiin, jossa voivat jo ovella huomata ihanan tuoksun tulevan 

keittiöstä. Itse muistan, että lapsena oli aina ihana tulla kotiin mutta erityisen 

kotiinpaluu hetkestä teki hyvä tuoksu, joka leijaili keittiöstä. Miten äiti tervehti

iloisesti ja pyysi koko katraan keittiönpöydän äärelle istumaan ja vaihtamaan

kuulumiset. Näin teen myös minä ja voi kunpa nämä hetket jäisivät myös

omien lasten mieleen. Koen todella tärkeäksi sen, että joka päivä viimeistään

iltapalalla ollaan koko perhe keittiönpöydän äärellä. Itse asiassa tänään aamukin

oli ihan spesilaali, sillä itselläni oli koulutuspäivä ja ehdin rauhassa kattaa

aamupalan, tehdä leivät jokaiselle valmiiksi ja kutsua kanssani syömään.

Ja niin kaikilla oli hyvä mieli lähteä kouluun ja töihin. Ne tärkeät yhdessä 

jaetut hetket. Yleensä nuo kiireiset arkiaamut eivät tätä todellakaan ole ;)

Mukavaa pikkulauantai-iltaa!

Yllätysten viikonloppu

Iltaa! Onpa ihana, kun viikonloppu koitti. Eikä mikä tahansa viikonloppu

vaan viikonloppu, joka pitää sisällään pienen yllätyksen elämäni miehelle. 

Olen yllättynyt, että olen saanut pientä salaisuutta/ylläriä kannettua tähän

saakka ja huomenna tämä on aika paljastaa. Toivottavasti ylläri on mieluinen.

Kalenterissa lukee lauantai-sunnuntain osalta, että ei suunnitelmia. Hän siis

tietää, että jotain pientä kaksinaikaa on tiedossa, mutta ei tarkempia suunnitelmia.

Niin jännittävää, hih. Rakastan yllättää rakkaita ja edellisestä kerrasta onkin 

aikaa. Toivottavasti ylläri on mieluinen. Lupaan päivitellä tästä viikonlopun

aikana myös instassa :) Tykkäättekö te ylläreistä/yllättämisestä?

 

Kodin samat nurkat on kuvattu jo ties kuinka monta kertaa. Eteisessä ei olla

taidettu hetkeen piipahtaa. Heinät tuntuvat olevan osa useiden kotien sisustusta

ja pomin niitä myös meille lenkkipolun varrelta. Hyvin yksinkertaiset ja niin

kaunis väri näissä heinänkorsissa on. Kauppareissulta tarttui mukana hauska

pieni kurpitsa, jotka ovat kivoja syyskotiin. Täytyy yrittää metsästää vielä

jostakin pieniä valkoisia koristekurpitsoja.

Kylläpä tässä on taas viikko menty ja tultu eestaas. Nyt on mukava rauhoittua

löylyjen ja Vain elämää parissa, jossa on ihan huiput artistit mukana!

Leppoista viikonloppua jokaiselle! 

Venetsialaiset ja heipat kesälle

Kesän 2019 viimeinen päivä. Tänän viikonloppuna on monta juhlan aihetta ja

suurin niistä on rakkaan miehen 40-vuotis synttäripäivä. Eilen illalla meille

kokoontui pieni porukka tärkeitä ihmisiä häntä juhlistamaan. Tänään vietetään

Venetsialaisia, joka päättää kesän. Me vietetään Venetsialaisia ihan kotosalla

pienten kanssa. Vanhin lapsista on pelireissulla Turussa ja me ollaan jännätty

pelejä kotoa livelähetyksen kautta, ihan hullun jännä peli on meneillään ja

jouduin siirtyä olkkarista keittiön, kun ei vaan pysty katsomaan ;) Iltaan kuuluu

 paljon kynttilöitä ja ulkotulia. Vähän ilotulitteita pieten toiveesta ja niitä 

useimpina ventsuina ollaan naapureiden kanssa yhdessä ammuttu.

 

Ostin kimpun auringonkukkia keittiönpöydälle. Vaikka en muuten keltaisesta

väristä piittaa niin nuo auringonkukat tuovat kyllä ihanasti väriä alkusyksyyn.

Mulla on ollut jotenkin ihan tosi pitkään sisustusinto kadoksissa ja sen myötä

kameraa tulee harvoin otettua esiin. Toivottavasti tuleva syksy tuo sisustamisen

innon jälleen takaisin. Eiköhän näin mahda olla niinkuin joka syksy.

Tunnelmallista Venetsialaista!

 

 

Meidän päivä

Oi ihana Elokuu ja mukanasi tuoma helle. Viime metreillä oleva loppukesä,

elokuun viimeiset päivät tarjoilevat parastaan. Puutarhassa kukkii vielä monet

tänä kesänä kovin myöhässä olevat. Juuri tänään iloa on tuonut puutarhan kukkivat

sekä treffikutsu, jonka sain kesken työpäivän viestillä kera pusuhuulihymiön. 

Hetken jouduin miettiä, että mitä ihmettä nyt tapahtuu. Sillä aika harvoin 

nykyään näitä deittikutsuja armaalta mieheltä tulee ;) Tänään on hääpäivä nro

14, joten olipahan ihana ylläri. Iloa on tuonut myös yhdessä jaettu Rocky road

jätskipaketti. Mutta hei ne deitit jäi tältä iltaa kuitenkin väliin, sillä velvoitteet

kutsuivat pienemmän pojan salibamdyn vanhempieniltaan. Sielläpä ne treffit

sitten järkättiin.. ainakin hetkeksi ennenkuin riensin kuskaamaan toista poikaa.

Mutta eiköhän ne treffitkin pian saada järkättyä. Ihana ele kyllä <3

Yhteistä eloa meillä on jo pitkästi takana. Alettiin seurustelemaan, kun olin 

ysillä. Usein pysähdyn miettiin, että ollaan oltu yhdessä  yli puolet mun elämästä,

reilusti yli 20 vuotta. En voi uskoa noita lukuja todeksi. Muistan vielä niin hyvin

kun mentiin kihloihin mun ollessa 16- vuotta ja koko pieni kylä kuhisi siitä

miten nuorena olinkaan kihloihin mennyt ;) Sitä en kyllä muista (tai ei meidän

tietoon tullut ainakaan), että vanhemmat olisi kauhistuneita olleet. Kummankin

kodissa oltiin iloisia, kun oltiin löydetty toisemme ja äiti sai jälleen nukuttua

yöt rauhassa, sillä tiesi mun olevan turvassa vävykokelaan kanssa. Mutta kyllä

sitä onkin ollut nuori tuolloin. Vuosi tästä eteenpäin meidän esikoinen on ysillä ja

sehän oliskin aikamoista jos alkais vuoden päästä seurustella loppuelämän 

rakkauden kanssa. Hui! Meillä on muuten siinnä yläasteen kaveripiirissä todella

monet seukkailleet sieltä ysiltä saakka ja ovat edelleen kaikki yhdessä. Se on

kyllä ihana asia, sillä erot on lisääntyneet ihan valtavasti.

Olipa mukava saada pukea tänään vielä kesämekko päälle. Nyt jo ilta alkaa

hämärtää ja on aika rauhoittua. Nukkua kunnon yöunet ja herätä uuteen aamuun

pirteänä, vaikka jotenkin on kyllä pitkistä unista huolimatta aamuisin väsyttänyt.

Reipasta viikon jatkoa!

Viikonlopun juttuja

Myöhäiset huomenet ihanat! Olipa aikas mukava tänään, kun ehti köllötellä

lämpimissä pehkuissa pitkälle. Untakin riitti ihmeen pitkään ja nousin ylös vasta

puoli ysin jälkeen. Neiti oli noussut yökyläkamun kanssa jo katsomaan lasten-

ohjelmia. Ihana kun ovat jo niin isoja, että saavat itse aamupalat ym. niin ei ole

itsellä niin kiirus nousta. Tosin olenhan aamuvirkku ja yleensä aina ennen lapsia

hereellä, mutta kuitenkin. Esikoinen kotiutui perjantai-iltana Eerikkilän leiriltä

ja aivan ihana, kun koko perhe on koossa ja eilinen oltiinkin tiiviisti yhdessä

ja vaihdettiin kuulumisia. Ihana nähdä toisen ilo onnistumista, kehittymisestä

ja innostuksesta lajiin. Ja kuinka mahtava on, kun saavat uusia kavereita ympäri

suomen. Se on minusta niin iso rikkaus sekin! Muuten viikonloppuun on kuuluntu

 hengailua, relaamista, vähän blogihommia ja kotihommia. Niin ja pullan, 

vauvan sekä ruusuntuoksua.

Lapset on toivoneet varmasti koko kesänajan pullaa ja eilen viimein sitä saivat.

Laitoin taikinan nousemaan aamulla ja neidin kanssa leivottiin pullat niin, että

puolenpäivän aikana treeneistä tulleet pääsivät heti maistelemaan tuoreita pullia.

Unohdin vallan kananmunat taikinasta (aivosumu), mutta siis pullistahan tuli paljon

 pehmeämpiä mitä kananmunaan tehtynä. Joten tämä unohdus koitui hyväksi ja

 jatkossakin aion tehdä pullataikinan ilman kananmunaa. Kantsii koklata :) Koska

 viikonloppu tuntuu jälleen viikonlopulta arjen alettua niin pitihän sitä hakea

 myös viikonloppukukkaset. Kimppu valkoisia ruusuja ei ole koskaan huono

idea vai mitä? Täydellinen idea sanoisin!

Tuleva alkuviikko näyttää varsin menon täyteiseltä, joten pakko tehdä ruokia

isompia satseja. Se helpoittaa kummasti arkea. Joten tänään sadepäivänä kotoillaan

huolella. Ihan parasta, kun rauhassa saa tehdä asioita. Silloin jopa tuo ruuanlaitto

tuntuu mukavalta, samalla kun kuuntelet pyykkikoneen pyörimistä ;)

Ramsign emalikyltin arvonta on päättynyt ja voittaja on Kirstiylitalo, paljon

onnea! Ramsign tahtoo tarjota vielä alekoodin verkkokauppaan niille

joille arpaonni ei ollut suotuinen. Koodilla " Oma koti onnenpesä" saat 15%

alennusta kaikista tuotteista aina 31.8 saakka. 

Leppoisaa Sunnuntaita!

Mårbacka kukkii Elokuun illoissa

Kyllä tämän kaunokaisen kukintaa kannatti odottaa. Sain Mårbackan pelargoniat

pidettyä hengissä talven yli varastossa. Mutta ihmeen kauan niiden kukintaa joutui

odottamaan ja odottavan aika meinasi olla pitkä. Mutta siinnä se nyt kukkii, aivan

täysissä voimin. Kaunis kuin mikä noissa herkissä roosan värisissä kukissaan.

 

 Kyllä on ollut ihanan lämpösiä elokuun iltoja. Sellaisia kostean lämpöisiä ja

kesäisiä. Sadepilvet on vainonneet useamman päivän ripsautellen väliin vettä ja 

kunnolla. Ukkonenkin on jyrähdellyt pienesti ekaa kertaa tälle kesälle. Se olis

Elokuu puolivälissä. Elokuun hämärtyvät illat on ihan parasta ja pikkuhiljaa

tunnelmointi alkaa. Parin viikon kuluttua vietetään Venetsialaisia- veden, tulen

ja valon juhlaa. Saaa nähdä vietetäänkö sitä kotosalla vaiko pelireissulla.

Mitäs sulle kuuluu? Kuinka Elokuu on sujunut ja vieläkö lomaa on jäljellä?

Toivottavasti kesä on tuonut sulle monta hyvää hetkeä ja mukavaa muistoa, joita

muistella syksyn ja talven tullen. 

Ihanaa iltaa

 

Tervetullut arki

 Nyt on sanottu kiitos ja heipat lasten kesälomalle. Pitkä kesä ja loma, siltä tämä

kesä on tuntunut mun mielestä. Loma tuli niin tarpeeseen koko perheelle. Keväällä

oli ilmoilla aikalailla väsyä koko sakilla. Kesä tuntuu viuhahtavan yleensä aika 

vauhdilla, mutta tosiaan tämä kesä on tuntunut jotenkin pitkältä. Ja siis hyvällä tavalla. Oon miettinyt

syitä siihen ja kylläpä se taitaa niin olla, että kahden pienemmän tauolla olleet

harrastukset ja isännän valmennushommien lopetus, joten meillä on ollut ihan

oikeasti lomaa. Kaikilla, perheenä. Ehditiin levätä, tehdä  jokaiselle mieluisia 

asioita, reissata, liikkua, olla yhdessä, nauraa ja riidellä. Jokainen meistä tai 

ainakin 4/5 ehti myös tylsistyä loman aikana. Ja sehän on hyvä. Sillä voin väittää,

 että tulevan(kaan) syksyn aikana ei ehditä tylsistymistä kokea ;) Kesäloman

 jälkeen on kuitenkin arki, rutiinit ja etenkin rytmit hyvinkin tervetulleita!

Arkihan on se, joka meitä kantaa ja tekee elämän mieleiseksi. Juhlat ja lomat

on aina väliin tervetulleita, mutta eihän niiden voimalla elä pelkästään. Siksi oon

sitä mieltä, että arki on se jonka pitää olla toimiva, tuoda iloa ja eloa. Ja siksi on 

tärkeä, että se ihan tuiki tavallinen arki rakentuu niin, että siitä voi nauttia ja sen 

tahdissa pysyy. Vaikka se kiire on hyvin usein se arjen ikävä seuralainen ja sille

 pitäisi pystyä tekemään jotain. Tai ainakin siihen on raivattava hetkiä, jolloin

muistaa myös oman itsensä hyvinvoinnin.  Ulkoilu ja liikkuminen on ihan parhaita

juttuja, jotka antaa voimaa ja potkua arkeen, joten sille kävelylenkille voi raivata 

tilan vaikkapa lasten harkkakuskausten aikana. Ja ainahan on ihan huippua, että

 sinne lenkille saisi myös kaverin matkaan. Ne jaetut kuulumiset iloineen ja

 suruineen ovat niin kovin voimaannuttavia. 

Tänään on satanut todella pitkästä aikaa ja sain melkoisen suihkun töistä

kotiin pyöräillessä. Olin kyllä niin litimärkä ihan jokaista vaatetta myöten

Niin kesäisen lämmintä on kuitenkin ollut. Ennusteltiinkos vielä helteitäkin

elokuun lopulle? Tänään maistui erityisen hyvältä lämpöinen ja maailman paras

mustikkapiirakka, jota leivoin töiden jälkeen. Meidän 11- vuotias poimi meille

 tänä vuonna mustikat mummun kanssa <3 On niin reipas siinnä hommassa ollut

 jo pari viimevuotta, että on saanut mustikkatilauksiakin. Ja niin vain vielä viimeisenä 

lomapäivänä poimi yhden tilauksen ja tienasi itselleen rahaa. Ei vain meidän

muita lapsia saisi metsään, mutta oon ihan varma että tästä pojasta tulee

vielä jotain niin suurta bisnesmiestä aikuistuttuaan. Niin hyviä ideoita riittää

ja aina vain uusia tulee jo nyt <3

 Meiltä lähti tänään koulutielle 2, 5 ja 8 luokkalaiset. Olen usein pysähtynyt

miettimään, että miten varsinkin pojat voi olla jo noin isoja (sillä itsehän tässä

on ikinuori ;) ) ja vanhin aloittaa rippikoulunkin tänä syksynä. Hui! Esikoinen

ehti olla koulussa vain tämän päivän ja suuntasi loppuviikoksi salibandyleirille.

  Toivotaan jokaiselle koulunsa aloittaneelle oppimisen iloa, onnistumisen 

kokemuksia ja kavereita. Ja ettei kenenkään tarvisi jännittää kouluun menoa 

kiusaamisen pelossa. Voi kun jokainen lapsi voisi elää arkea huolettomin mielin.

 Neidin kanssa odotellaan saunan lämpeämistä ja pienempää pojua treeneistä

kotiin. Taidetaan odotellessa nauttia vielä palaset mustikkapiirakkaa. Niitä

arjen pieniä ja onnellisia asioita. Nautitaan niistä!

Mukavaa viikon jatkoa!