Jouluterkut

Terkut leppoisan Tapaninpäivän vietosta. Pyjamissa on vietetty lähes koko päivä

ja rauhoituttu kotona olemisen merkeissä. Aurinko paistoi päivällä kovin kauniisti

ja sen verran riisuin pyjamaa, että kävin reippaan lenkin kavereiden kanssa. Kyllä

muuten tuntui joulun syömisestä reippaillessa hikikarpaloina otsalla ja kiristyksenä

 vatsanseudussa ;) Järkky turvotus! Teki niin hyvää saada raitista ilmaa. Ja lenkin

jälkene olikin taas hyvä syy sitten syödä ;)

 Jouluaatto kului varsin perinteisissä tunnelmissa kotona. Aamu lököteltiin sohvalla,

 keittelin riisipuuron ja maisteltiin kinkkua. Meillä oli muuten tänä vuonna söpöinen 

10-vuotias kinkkuvahti , joka levitti itselleen puusohvan aatonaattoiltana ja nukkui 

keittiössä. Hän puhui jo aiemmin, että tahtoisi nukkua aattoa vastaisen yön keittiössä ja 

herätä uunista tulevaan kinkun tuoksuun. Onhan se tuoksu kyllä ihana aattoaamuna.

Joulurauhan julistuksen jälkeen mentiin joulusaunaan ja nautittiin lempeistä

löylyistä kaikeassa rauhassa. Jouluaaton iltapäivällä saatiin jouluvieraiksi vanhempani, 

veljeni perhe sekä enoni. Syötiin hyvin ja odoteltiin joulupukin saapumista. Tänä 
vuonna jouluaattona oli muuten huomattavasti rauhallisempi tunnelma mitä aiempina 
vuosina. Jännitystä oli enään lähinnä pienimmällä joulupukin tulosta. Isommat lapset 
ovat ihanasti antaneet pienimmän uskoa joulupukkiin eivätkä ole salaisuutta 
paljastaneet, vaikka on tyttö toki kertonut ettei kaikki luokkakaverit enään joulupukkiin
 usko. Joulutarina leffa on muuten sellainen minkä olen aina katsonut lasten kanssa 
siinnävaiheessa, kun ovat pähkäilleet onko joulupukki olemassa vai ei. Se on mun 
suosikki joululeffa kautta vuosien ja aina kyyneleet nousevat silmiin sitä katsoessa. 

Joulunajan yhdessä olo on kyllä mukavaa! On pelailtu yhdessä, lökötelty ja

pelattu lautapelejä. Väliin kukin hakee oman rauhaisan paikan ja hetkensä. Sänkyjä

ei ole pedattu pariin päivään ja tänään käperryttiin tyttösen kanssa lueskelemaan

Tonttu Toljanteria lämpimiin pehkuihin. Kahvia ja marmeladikuulia kaverina.

Läheisyydestä nauttimista ja halien tankkaamista. Nämä hetket antavat varmasti

kaikille niin paljon. Olla yhdessä ja rakastaa, riitojakin tulee paljon vähemmän

kun kaikilla on aikaa toisilleen. Veljekset kyllä ottavat painimatseja aina väliin,

mutta ihmeen sopuisaa on heidänkin välit olleet ottaen huomiaan paljonko

ovat olleet yhdessä ;) Tänä jouluna olen ottanut vähemmän kuvia kuin moneen
moneen vuoteen. Jouduin kyllä useamman kerran hokea päässäni, että kamera
on nyt vähän myös lomalla. Joulukattaukset ja muut hetket jäivät ikuistettua.
Jotenkin tuntui myös vapauttavalta, mutta täytyy sanoa ettei helppoakaan ole
ollut. Kuvia olen toki ottanut hetkistä, miettimättä sitä miltä ympäristö näyttää.,
Tänä jouluna on eletty hetkessä ja vitsi miten hyvää teki tuo viikonloppu
joulua edeltävästi. Aatonaattona oli tosi ihana käydä luistelemassa eikä kiireestä
ollut tietoakaan. Se on sitä hetkessä eloa ja oloa.

Mutta nyt suklaarasia käteen ja Antti Tuiskun kirja toiseen. Haen sen oman 

pienen hetken - vain minä ja kirja. En ole mikäänkova lukija, mutta jouluun jos

 mihin kuuluu ehdottomasti kirjan lukeminen ja sen myötä aivot narikkaan.

Leppoisaa Tapaninpäivää ja joulun jatkoa!