Moikka!
Täällä on pari viimeistä kuukautta nähty elämän kirjoa sieltä
kurjimmasta päästä. Minun ihana mummi on mennyt lyhyessä
ajassa todella surkeaan kuntoon. Parin kuukauden aikana kotona
asuva mummu on mennyt laitoskuntoon. Niin kurja katsoa
vierestä kun toinen ei ole omaitsensä vaan on pelokas, turvaton ja sekava.
Elämänhalu kadoksissa ja pelko kuolemasta on kova.
Kaikista kurjinta on se vaikka kuinka mummia pitää kädestä kiinni ja
kertoo, ettei ole mitään hätää niillä sanoilla ei ole merkitystä.
Alkavasta dementiasta on ollut viitteitä mutta se, että tämmöinen muutos
mummun käytöksessä ja voinnissa ihan lyhyessä ajassa on käsittämätön.
Keskivaikea dementia joka etenee nyt nopeaa on ollut diagnoosina.
Mummi on ollut aina iso osa meidän kaikkien arkea. Paljon on vietetty
aikaa yhdessä. Mummi on iloinnut pienistä lastenlastenlapsista
nauttinut kun on saanut viettää aikaa meidän kanssa. Se on tuonut
hänelle aina suurta iloa! Nyt enään ei edes lapset tuo hänelle iloa
kun ei pysty keskittymään levottonuuden vuoksi. Iltaisin mummu
kertoo painavansa tyynyn kasvojen päälle ja itkee siellä
hiljaa. Tuntuu niin pahalta!
Olen aina ihastellut mummun keittiön seinällä olevaa lautashyllyä ja
mummu on sen aikoinaan minulle luvannut. Nyt oli sen aika. Tänään käytiin
tyhjäämässä mummun asuntoa kun yksin asuminen ei enään tule
olemaan mahdollista. Keittiöön tämä ei meille mahdu mutta paikkoja tälle
ihanuudelle löytyisi useampiakin. Aika kivasti sopisi tuohon eteisen seinälle
pöydän ylle vai mitä?
Pöydän alla oleva rottinkikori tuli myös mummin luota. Kirjain hyllyllä
on kirppislöytö viime viikolta.
Helpottipa kun sai vuodattaa. Kiitos jos jaksoit kuunnella.
Vaikka tämä kaikki on luonnollinen osa elämää tuntuu se niin pahalta
ja raskaalta. Katsoa toista kun on paha olla. Toivotaan sydämmemme
pohjasta, että mummun olo helpottuu kun lääkkeet saataisiin kohdilleen.
Pelko ja turvattomuus kun on tunteista kauheimmat!
Nyt pyyhin kyyneleet silmäkulmista. Illalla pikku E menee mummulle
yökylään ja me muut mennään katsomaan Risto Räpääjää.
Pidetään toisistamme huolta ja iloitaan joka päivästä koskaan
kun ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan ♡
"Elämä on varjoa ja valoa
Joskus se kyyneliin tiristää
Silloin kun itkun
kaulukset
Kurkkua kiristää
Elämä on sekoitus onnea
Ja surullisia vaiheita
Meil on täydellinen elämä
Täynnä laulun aiheita
Meil on täydellinen elämä"
Surumielisestä postauksesta huolimatta toivotan teille
mukavaa päivää!