Turhautumisen pullat

Moikkis. Vieläkö siellä ruudun toisella puolella ihan hyvin jaksellaan

tätä poikkeuksellista arkea? Aika-ajoin tympäsy tämän suhteen nostattaa

päätään. Väliin menee hyvin eikä se arkea ihan hirveästi haittaa mutta

tänään on kyllä tympässyt tämä tilanne. Loppuuko nämä poikkeukselliset

olot ikinä? Alkaa turhauttamaan, kun menot on aika minimissä eikä oikein

mitään voi suunnitella. Ja täytyy myöntää, että tässä kaikki taitaa hiljalleen

alkaa odottaa sitä, että olis jokaisella omat menot ja aikataulut. Yksi

iso pelastus on kyllä ollut hyvät talvikelit, joten ulkoilla on pystynyt.

Mutta näin kun keli menee huonoksi ja kaikki matelee samankaton

alla niin herättää ainakin itsessä tosi paljon turhautumista. Ja sitten

alkaa kehä kiertämään negatiivisen palautteen ympärillä, jota viljelen

koko porukalle. Kyllä tässä niin kaipaisi irtiottoa ihan itsekseen.

Kuullostaako tutulta? No mitäpä sitä tänään muutakaan sitten sen

ulkoilun lisäksi olisi tehnytkään, kun leiponut pullaa. Todelliset

turhautimisen pullat. Ja hitto kyllä ne maistui hyvälle!

 

 

 

Mutta tilanne on mikä on ja ei auta, kun vain yrittää ajatella positiivisesti.

Haaveilla siitä, että ehkä joskus on vielä aika kun ei tarvii kulkea maskit

naamalla ja voi reissata. Voi tavata ihmisiä ilman pelkoa, että tartuttaa

jonkun jos vaikka itse olisi oireeton. Sitä, että voi reissasta perheenä, voi

tehdä pieniä irtiottoja kahden tai ystävien kanssa. Että lapset ja nuoret saisi

vielä joskus harrastaa normaalisti ja pelata. Nauttia niistä harrasteista,

jotka on iso osa elämää ja tärkeitä. Oon niin hahrmissani niiden lasten

puolesta, joilla harrastukset on olleet jäissä jo pitkään. Ja tietty yksin

eläjät. Voin vain kuvitella, kuinka raskasta se on. Ei auta kuin uskoa,

että kaikki muuttuu vielä joskus normaaliksi. Millaisia ajatuksia sulla

on korona ajasta nyt kun sitä on pian vuoden jo jatkunut?

 

Nyt saunan kautta soffalle ja Putouksen pariin. Rentoa iltaa!

 

 

Sisaruuden monet tunteet

Iltaa! Auringonsäteet ovat tältä päivältä enään muisto vain. Lämpömittari on

näyttänyt +6 astetta ja tuntunut niin kovin lämpöiseltä. Käytiin miehen kanssa

tänään käveleskelemässä talvipolku Harrbådan majakalle ja kyllä toppatakki

tuntui liian paksulta. Aurinko paisteli väliin täydeltä terältä, väliin pilvien takaa.

Toivottavasti lomalle on tiedossa paljon auringon lempeitä säteitä. Hain loman

kunniaksi ihastuttavan kukkakimpun. Valikoin kukat kimppuun niiden nättien

värien mukaan ja floristi huikkasi kimppua sitoessa, että nämä eivät ole ehkä

parhaat kukkaset yhdessä (toinen sipulikukka), mutta hyvin ovat tulleet toimeen

samassa kimpussa. Ja ilahduttavat niin kovin lomalaisen mieltä. 

Kuvissa oleva seesteisyys ei kuvaa kodin tunnelmia viimeisen parin tunnin

ajalta. Jos jo kukkia valitessa kiinnitetään huomiota "tulevatko toimeen toistensa

kanssa" niin samaisesta aiheesta on juteltu tänään poikien kanssa. Sieltähän se

loman eka riita kehkeytyi kyseisestä aiheesta ja puhdistettiin ilmaan ihan huolella.

Ootteko huomanneet, että näin usein käy loman alkuvaiheessa? Paljon odotettu

yhteinen loma ja ajatuksia mukavista yhteisistä jutuista. Odotukset on usein aika

korkealla. Mutta nämä hetket, kun koko perhe on yhdessä kotona ilman menoja

saa kyllä tunteet leiskumaan ja juurikin toimeentuleminen sisaruksen kanssa

voi olla hetkessä ihanaa ja toisessa taas ihan mahdotonta. Pojat tietävät juuri

kuinka saa toisen ärsyyntymään ja siitä se sitten lähteekin. Kettuilua, ärsytystä,

dissaamista ja toiselle nauramista. Siittäpä se sitten lähtee ja pian jo painitaan

tosissaan lattialla ja otetaan toisista "mittaa". Ja vaikka pienempi pojista sinnikäs

onkin niin useinhan tuo riita päätyy pienemmän itkuun. Ja liian harvoin äiti 

(tai isä) pysyy sinnikkäästi rauhallisena aikuisena, aivan liian usein karjaisee

kun on niin lopen kyllästynyt tuohon riitelyyn. Ja tiedän toki, että nämä kuuluvat

sisaruuteen mutta miksi hitossa niitä sisaruuden hyviä hetkiä ei voisi olla näitä

riitoja enemmän?? Onko kohtalotovereita linjoilla? Nyt vertaistuki olisi jälleen

niin paikallaan. Onhan niitä hyviäkin hetkiä onneksi, kun kaikilla on hyvä

olla keskenään, nauravat ja halivat toisiaan. Pojat on aina olleet todella hyvät

kaverit toisilleen, mutta nyt esikoisen teiniytymisen myötä ovat riidat kyllä

lisääntyneet hirmusti. Ja kun isoin saa keskimmäisen ärsyyntymään niin on

hänen vuoronsa saada pienin ärsyyntymään. Näin se etenee ketjureaktiona ;) 

 Sellaisia ajatuksia ja tunnelmia sunnuntai-illalle. Nyt rauha on maassa, mutta

kireyttä on vielä havaittavissa isännällä ainakin ;) Itse koean aina tärkeäksi riitojen

selvittelyt ja anteeksi pyynnöt. Nämä taidot tahdon opettaa myös omille lapsille.

 Kun kaikkien tunteet on tasoittuneet niin nyt halitaan ilta ja muistutellaan toinen

toiselle, kuinka arvokas ja rakas onkaan. Ja kuinka toista kohtaan käyttäydytään.

Rauhaisaa illan jatkoa!