Aurinkoisia päiviä

Moikkis! Onpa edellisestä postauksesta aikaa jo ihan reilusti. Tammikuu

on selätetty ja helmikuukin jo puolivälissä. Helmikuu on hellinyt super

ihanilla talvikeleillä. Pakkasta on ollut sopivasti ja aurinko paistanut lähes

joka päivä. Kelit on olleet ehdottomasti korona-ajan kantava voima. Luonto-

äiti on nähnyt meidät hätääntyneet ihmiset poikkeausajan keskellä. Nyt

olleen siellä elämän perusasioiden äärellä. Ulkoilua talvilajien parissa tai

retkeillen. Väljempiä aikatauluja, jotka voimaannuttaa ja uskon, että niitä

kiitollisuudenkin aiheita on noussut esiin ihan eri tavalla. Niitä ihan pieniä

ja tavallisia asioita arjessa. Vaikka epävarmuus jatkuu eikä tiedä koska 

tämä kaikki loppuu niin luotettava on, että joskus kuitenkin.

 

 

Tänään on ystävänpäivä. Kiitos teille ystäville ja tuttaville vuosista,

joita on yhdessä kuljettu <3 Elämän suurinta rikkautta on ystävät ja

hetket joita heidän kanssa jakaa muistoja tehden. Tänään on myös

laskiainen ja sunnuntai aamupäivä startattiin pulkkamäessä pienten 

kaverusten kanssa. Mäen laskussa pidettiin kuuman kaakaon pituinen

tauko. Naurulla ei ollut rajaa, kun meikäläinenkin innostui laskemaan

tyttöjen kanssa. Siinnä ihmettelin kuinka ihmeessä nykyään tehdään

kapeamman mallin pulkkia ja laskuvälineitä ;)  

 

Pulkkamäen aikana karjalanpaisti hautui uunissa monta tuntia ja maistui

valtavan hyvälle. Ruuan päälle juotiin pullakahvit. Laskiaisen ja ystävänpäivän

yhdistelmään sopivat hyvin sydämen malliset pullat. Voitte uskoa, että

nuo pullasetkin maistuivat ulkoilun päätteeksi.

 

 

 

 

 

 

Perjantaina hakemani kukkakimppu on tuonut niin paljon iloa ja silmän

ruokaa viikonloppuun. Kukkavalikoima on nyt ihan huikean ihana.  Tässä 

ihmettelen rauhaisaa kotia ja ihastelen kukkia. Muu väki on omissa 

menoissaan kavereiden kanssa ja isäntä kera neidin harkoissa. Nautin

myös ikkunoista tulvivaa valoa. Ihan uskomattoman paljon päivät jo

pidentyneet ja miten paljon auringonpaiste tuo energiaa. 

 

Ihanaa Ystävänpäivää <3

Tammikuun iloja

 Tammikuun puoliväli on ylitetty ja helmikuu on ihan nurkan takana

 jo. Vaikka onhan helmikuu ihan täysi talvikuukausi, mutta kuitenkin

jo niin paljon lähempänä kevättä. Tammikuu on usein jotenkin tylsä ja

pitkä kuukausi eli ei lempparini ollenkaan. Mutta nyt tammikuuhun on 

mahtunut monta mukavaa pakkaspäivää ja ihan kirpsakatkin pakkaset

kävi parin päivän ajan. Ihan täydelliset kelit petivaatteiden tuuletukseen.

Tai leipomiseen. Ja nyt tahdon vinkata teille ihanan ruisleivän ohjeen.

Ja nopeakin on vielä eli ei tarvii mitään juurta tms. Se ei sopis mun

luonnolle ollenkaan ;) Sydänruisleipä postaukset sai instassa paljon

kysymyksiä ja tykkäyksiä. Ja onhan noi nyt suloisimmat leivät

mitä oon leiponut. Ohje on Pullahiiren sivuilta, mutta kirjottelen 

sen tänne blogiinkin talteen. Hei ja tammikuuhun kuuluu myös

yhtälailla vuoden ekat tulppaanit. Olinkin jo unohtanut miten ihania

ne on <3 Ja niin merkkinä lähestyvästä keväästä. Löysin muuten

söppänän leikkuulaudan ja ison pussin veriappelsiineja Lidl:stä.

 

 

 

 

  

 

Ruissydämet

 

6dl vettä

1pss kuivahiivaa

2tl suolaa

2tl siirappia

7dl ruisjauhoja

3dl vehnäjauhoja 

- Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi

- Lisää joukkoon kuivahiiva, suola ja siirappi

- Sekoita hyvin ja lisää vehnäjauhot

- Työstä taikinaa hyvin ja lisää hiljalleen ruisjauhoja.

Taikina jää aika löysäksi tässä vaiheessa.

- Kohota n. 45min lämpimässä paikassa

- Käytä reilusti ruisjauhoja leipoessasi. Kauli taikinasta

levy ja painele piparimuotilla esimerkiksi sydämiä taikinasta.

-  Kohota leipiä pellillä liinan alla vielä n. 20min. 

- Pistele haarukalla leikiä leipäsiin ja paista  225 n. 15-20min.

- Leikkaa leivät heti uunista ottamisen jälkeen kahteen osaan mutta

pidä palat päällekkäin ettei leivän sisäosa pääse kuivumaan.

Parhaimmillaan ruisleivät ovat heti paistamisen jälkeen.

 

Tänään on ollut super kaunis talvipäivä. Aurinko paistoi jo vähän

pidempään ja lumi narskui kenkien alla. Käytiin neidin kanssa pitkä lenkki

ennen lounasta. Ulkoilu se tekee hyvää mielelle ja ruokakin maistuu

paremmin. Vähän liiankin hyvin ;) Oon koittanut vähän keventää vuoden

vaihteesta saakka ja kyllä on tehnyt arkena ihan kaikkea mahdollista

hyvää mieli. Siis ihan sellaisiakin asioita, joita en yleensä edes syö

kuten sipsejä ja dippiä. Jospa saisi pidettyä kiinni siitä, että herkkupäivä

on jokatoinen perjantai. Tuo joulunaika aina sekoittaa kyllä täysin

syömistottumukset. Mites teillä on uusi vuosi alkanut? Jeps, mutta

nyt kokkailuhommiin ja ajattelin leipasta perunarieskaa pottumuusin

jämistä. Se on meidän koko perheen herkkua!

 

Mukavaa iltaa <3

 

Talvipäivä mökillä

 Iltaa. Ootteko te päässeet nauttimaan talven riemuista lumen ja pakkasen

merkeissä? Täällä meilläpäin on ollut tosi kivat talvikelit. Joskin ei tuo

-15 asteen pakkanenkaan tuntunut perheen luistelijoita haittaavan, mutta

kyllä tuo vähän alle -10 on aika soppeli keli ulkoiluun. Keittelin aamulla

hernekeiton ja leivoin kaveriksi ruissydämiä. Lasten toiveena tälle

viikonlopulle oli ulkojäillä luistelua ja pilkkimistä roppakaupalla. Ja

mullehan tuo suunnitelma sopii, kun nautin itsekin ulkoilusta. Vanhin

ja pienin meni omia menojaan, mutta nuoremman pojan sekä hänen

hömkaverinsa kanssa ajeltiin tänään mökkirantaan. Muistatte ehkä kun

postailin isäni hankkimasta mökkiprojektista tai pilkkikämpästä, jota

hiljalleen aloiteltiin laittamaan kesällä. Tuo paikka on tullut ihan todella

rakkaaksi ja on ihana "hengähdyspaikka" myös talvella. Näpsin

muutaman kännykkäkuvan blogiinkin, instastoreissa on myös muutama

videoklippi möksän talvisista tunnelmista. 

 

 

 

Isäni on innokas pilkkillä käviä ja nuorempi pojista myös oikein

innokas tähänä hommaan myös. Meidän mennessä mökille olikin pappa

jo mökkirannassa jäillä. Itse sytyttelin kamiinaan tulet ja kynttilät 

tottakai. Kamiina lämmittää mökin suhteellisen nopeasti. Villasukat

talvimökki kyllä kaipaa ehdottomasti. Tuo pieni söppänä ja vaatimaton

mökki taitaa olla kaikkien mieleen. Keitin kotona termariin kahvit

ja kaakot. Sytytin notskin pihalle ja lyhtyihin kynttilät. Notski paloikin

mökkipihassa pimeään saakka. Voi miten nautin tunnelmoinnista.

Hämäränhyssyä, nuotiomakkarat ja punaisia poskia. Myös veljen

perhe sekä äitini ajelivat mökille iltakahveille. Ihana paikka kerrassaan

kokoontua vaikka tilaihme tuo pikkuruinen mökki ei ole. Kesällä

olisi tarkoitus tehdä isosti terassia mökkipihaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Päivän ulkoilujen jälkeen tuntui erityisen mukavalta painua saunan

 lämpöön. Tein iltapalaa, jota mussutellaan parhaillaan olkkarissa ja

laitetaan perheleffa pyöriin. Onneksi vielä pari katsojaa meidän kanssa <3

Miten nämä vuodet meneekin liian nopeasti, kun lauantai-iltoinakaan

harvoin ollaan enään koko perhe koolla niinkuin ennen. Mutta niinhän

elämän kuuluu mennä ja kulkea eteenpäin.

 

Letkeitä pakkaskelejä!

 

Kesähuoneen talvi

Kaksi yötä jouluun. Kuin varkain päivät vähenee, mutta ihan pian joulu on

täällä. Pieni hössötys ja touhukkaat päivät kuuluu minun jouluuni. Hento

lumikerros suli vesisateen mukana ja tuntuu ihan hullulta, että joulua edeltävät

päivät ovat olleet +6 asteen lämpöisiä. Suurin toive olisi, että aattona saataisiin

herätä valkeisiin tunnelmiin. Kesähuoneeseen ei olle kurkattu pitkään aikaan.

Tänne virittelin marraskuulla valonauhan kattoon. Voi nuo valot näyttää

erityisen kauniita, kun lunta olisi maassa ja kesähuoneen ikkunat täyttyisi

kuurankukista. Kesähuone on ollut syksyn mittaan useamman kerran mun 

kranssipaja. Muutamia kransseja ja havukuusia on käsistäni syntynyt.  

Myös pari ikikranssia tein puksipuuköynnöksestä.

Mutta nyt täytyy viimeistellä kauppalista ja säntään ruokaostoksille jo

ihan pian. Suuressa väkimäärässä pyöriminen kaupassa ei nappaa oikein ikinä

saati nyt korona aikaan. Vähänä paremmat siivoukset tehdään tänään ja

kannetaan kuusi tupaan. Lapset pääsevät iltasella vielä koristeluhommiin.

Jännä nähdä häärääkö tänän vuonna kuusen ympärillä vain yksi koristelija.

Muutama vuosi sitten siellä hääräili vielä kolme. Niin se aika kuluu.

 

Ihanaa joulukuista tiistaita!

 

Välipäivinä

Heissan! Jokos siellä on heräilty uuteen päivään? Täällä vietellään leppoisia

välipäiviä ja hipsuttelen edelleen yöpaidassa sekä aamutakissa. Pesukoneen

hurina kuuluu kodinhoitohuoneesta keittiöön, jossa kirjoittelen teille

parhaillaan. Viimeisin nousi juuri sängystä ja kömpi sohvalle köllöttelemään

unisilla silmillä. Yksi on yökyläilemässä ja pienin siirtyi köllöttelemään

omaan sänkyynsä kera uusien kuulokkeiden ja netflixin. Ulkona on

ollut ihana joulumaa muutaman viime päivän. Eilen oli mielettömän

kaunis aamu auringonnousuineen ja lähdinkin hyvissä ajoin lenkille

kauniisiin maisemiin. Niin upeat värit oli taivaalla, ehkäpä katselitkin

niitä instastorystä? Kotopihallakin on näyttänyt kauniilta lumen ja

pakkasen myötä <3

 

Tässä hetkessä jopa tuo pyykkikoneen hurina kuullostaa mukavalta 

muutamien taukopäivien jälkeen. Ollaan todellakin oltu vapaalla ja nautittu. 

Koti on myösollut sen näköinen, kun olkkarissa on karkkipapereita pöydillä, 

vaatetta lattioilla, palapeliä, kirjaa ja lautapeliä ympäriinsä. Mutta eivätkös noi

ole juuri hyviä merkkejä siitä, että on nautittu ja oltu yhdessä. Milloin tehty

yhdessä asioita tai oltu vaan kukin omissa oloissa olkkarissa. Vanhemmat

kirjojen, lapset kännyköiden, omien leffojen tai joululahjaksi saatujen

tavaroiden kanssa. Väliin yhdessä katsottu leffoja tai kokoonnuttu

lautapelin ääreen. Herkkuja unohtamatta tai sitä, että näin joulunaikaan

kynttilät palavat aamusta iltaan. On saunottu ja nautittu. Tavattu ystäviä

ja ulkoiltu. Lasten kasvaessa huomaa jäävän näin joulunaikaan myös

jo enemmän itselle ja ehtii uppoutua kirjakirjan tai äänikirjan pariin.

Huomasin myös eilen tehneeni ainakin pari tuntia palapeliä ihan ilman

keskeytystä. Haikeaakin toki on, kun lapset eivät enään samalla tavalla

innostu asioista joita on yleensä jouluisin tehty. Mutta jos jokin on

varmaa näin lomalla niin pleikka on käynyt kuumana yötä päivää ;)

Nautinnollista vuoden viimeisiä päiviä!

1. adventin jouluinen maisema

It`s beginning to look a lot like christmas.. tuon ihanan laulun sanat on soineet

mielessä useamman kerran tämän viikonlopun aikana. Ulkona on satumaisen

kaunista ja etenkin eilen siskon luokse ajellessa ei voinut kun huokailla niin

 täydellisen kauniita maisemia. Jouluradio soi ja fiilis ei olisi voinut olla parempi. 
Aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa marraskuun viimeisen päivän iloksi, pakkasen 
huurruttamat puut ja lumi maassa. Jännämiten paljon joulufiilikseen vaikuttaakaan 
tuo keli niin mulla kuin myös lapsilla! Ja voi miten jännä aamu tänään olikaan 
(pienin herästi yöllä klo 3.30 eikä uni meinannut tulla, olisi jo noussut availeen
 kalenteria), kun sai avata joulukalenterin ekan luukun. Ja myös ensimmäinen
 adventtikynttilä syttyi. 

Viikonloppuna olen ajatellut useamman kerran sisaruutta, sitä suurta rikkautta ja 
kuinka onnekas olen kun saan olla isosisko veljelle sekä kahdelle siskolle. Ja 
muutenkin meidän tiivis perhe, tukiverkko. Ollaan aina oltu toistemme tukena ja 
apuna. Jokainen niin tärkeä toiselleen. Toivon niin paljon, että omat lapseni olisivat 
aina ja ikuisesti tärkeitä toisilleen. Tukipilareina elämän jokaisessa vaiheessa. Pienet
 sanat ja teot, niillä on ihan valtava merkitys. Ja se tieto, että jokaiselle sisarukselle on
paikka sydämessä. Vaikka väliin toisista olisikin etäämmällä.

 

Viikonloppu on menty tukka putkella paikasta toiseen. Säbäpelejä on ollut

molemilla pojilla ja jännittäviä sellaisia! Tänään ehdin pelien välissä treffata

rakasta ystävää ja käytiin kahvittelemassa. Maistui ihan taivaalliselta kuuma

piparkakkiu latte ja rupatteluhetki ystävän kanssa <3

Lumi innostaa myös lapsia toisella tavalla ulkoileen. Pienin nauttii pulkka-

mäestä, keskimmäinen nauttii naapurin poikien kanssa polla ja rolla leikistä ja

jopa teinillä on ulkona tekemistä, kun pääsee lämimään kiekkoa! Ulkojäitä

meillä odottelee jo kaikki, joten ei voi kun toivoa pakkaskeleille jatkoja!

Tunnelmallista ensimmäisen adventtisunnuntain iltaa!

Lumimyräkkää paossa

Iltaa! Hui ettehän ole hautautuneet lumeen? Ihan järkysti sitä täällä ainakin

sataa. Kertaalleen oon käynyt lumet pukkimassa ja kyllä iski tympiin, kun urakan

sai valmiiksi niin lähes samanmoinen kerros oli jo satanut uutta. Noh mutta tykkään,

että toi lumenluonti on kyllä hyvää hyötyliikuntaa. Lumikinokset on vaan jo niin

 korkeat, että on aikas kova homma saada se lykitty lumi kasojen päälle. Tässä 

välissä laitettiin takkaan tulet ja sytytettiin kynttilät. Tultiin pakoon lumimyräkkä. 

Ajateltiin pienten kanssa katella leffa ja paistaa vielä illan päälle köyhiä ritareita 

pelireissulta kotiutuville. Jotenki noi köyhät ritarit on ihan unohtuneet. Onko köyhät 

ritarit teille tuttuja? Tuo herkku oli lapsuudessa suosittu ja äiti paistoi ihan parhaat 

ritarit. Tuohon aikaan ranskanleipää, josta meillä ritarit paistetaan oli usein
 tarjouksessa 3kpl/kymmenellä markalla. Vitsin markka-ajastakin on jo pitkä tovi!
 Kuinkas kauan eurot on nyt ollutkaan jo käytössä? Sillon tuntui aivan mahdottomalta
 ajatukselta muka oppia euroihin, mutta eipä ole enään vuosiin tullut ajateltuakaan
 hintoja markkoina. On hinnat kyllä todella paljon kallistuneet eurojen myötä.

Helmililja aukaisi nuppujaan, sipulikukat tuovat kevättä lähemmäksi. Enään

ei malttaisi odottaa kevään tuloa. Ja lumen tulo riittäisi todellakin nyt, vaikka varmasti

vielä monet kerrat lunta sateleekin. Tilasin tuon kuvissa näkyvän pitsitorkkupeiton

Annolta -70% alesta. Ihastelin tätä jo aiemmin, mutta onneksi en silloin tilannut.

Suloista sunnuntai-iltaa!

 

Winter beauty

No words.. Tämä postaus ei taida sanoja kaivata. Talvi, kirpsakka pakkanen, 

ulkoilu, auringonpaiste. Polttopuita kopallinen ja punaiset posket. Lasten lumileikit ja 

iloinen meno. Puuterilumi, jota oli satanut paljon yön aikana.  Satumainen näkymä 

oli aamulla ikkunasta ulos katsoessa. Ulkoilun päätteeksi hyvää ruokaa ja villasukat.

 

Enempää sanoja ei tämä postaus vaatinut. Tässäpä tärkeimmät.

Mukavaa pakkaspäivää!