Tunnetiloja laidasta laitaan

Iltaa! Ihanaa, kun viikonloppu on ovella. Se paras tunne on perjantai

iltapäivällä, kun mahat on täynnä nopeasti laitettua ruokaa ja saa heittäytyä

sohvalle kahvikupin kanssa tunnelmavalojen hämyssä. Tänään palkitsin

itseni tympeän viikon päätteeksi ekalla konvehtirasialla ja vitsi miten 

hyvälle maistui! Tämä viikko on pitänyt sisällään monenlaisia tunnetiloja.

Niin huolta, pelkoa ja epävarmuutta. Mutta myös kiitollisuutta ja iloa.

Keskimmäisen lapsen kanssa ollaan jouduttu viettämään hetkiä sairaalassa

kovan mahakivun vuoksi jota selviteltiin. Onneksi, kaikeksi onneksi

testitulokset olivat kunnossa ja kivun syy jäi vähän epäselväksi. Ehkä

sitten vain jokin epätyypillinen ja hurja massupöpö. Toivotaan, että

oireet ei uusiudu. Kyllä se pelko oman lapsen puolesta vain on hurja.

Useat, niin useat kerrat on ollut tämän blogin takaa oleva äiti ja perhe

mielessä, kun heidän perhettä kosketti se kamalin tilanne melkeimpä

mitä voi olla. Oman pienen vauvan vakava sairaus. Aivan ihana blogi

ja niin taitava äiti ihan jokasaralla. Käykää ihmeessä kurkkiin.

 

Mutta tämmöiset pikaiset moikat täältä. Mä valmistaudun parhaillaan työpaikan

iltajuhlaan. Siis ihan huippua tälläytyä vähän normaalia enemmän ja lähteä ulos.

Mua on siunattu useilla ihanilla ja läheisiksi tulleilla työkamuilla. Joten silirimpsis

ja tämä mamma lähtee juhlimaan!

Rentoa viikonloppua!

 

Sekavat ajatukset

Kiitos perjantai kun tulit <3 Tänään tuntui erityisen hyvältä tulla töistä

kotiin, kun siellä oli koko perhe vastassa. Laitoin porkkanapiirakan paistumaan

esikoisen toiveista ja tulppaanit maljakkoon. 

Vaikka viikonloppu on edessä ja sen puolesta mieli kevyt kun saa huilia, mutta

 toisaalta mieli on hyvin levoton ja sekava. Eilen töiden huiskeessa katsoin 

puhelintani ja sinne oli ilmestynyt mieheltä viesti. Eikä mikä tahansa viesti vaan

 viesti, jossa oli linkki Ylen sivuille ja otsikkona koulu-uhkaus Kokkolassa. Kädet 

täristen avasin tuon linkin sydämen hakatessa niinkuin tulisi rinnasta ulos. Tämä 

uhkaus tuli liian lähelle, aivan liian lähelle. Mielessä pyöri tuhat ajatusta eikä 

wilman kautta ollut vielä tuossa vaiheessa tullut mitään tiedotetta. Onneksi melko

 pian poliisit olivat saaneet asian selvitettyä ja kerrottiin, että todellista uhkaa ei ollut. 

Työpäivä jatkoi kulkuaan ja selvisin työpäivästä. Illalla saunassa pysähdyin jälleen 

ajattelemaan asiaa. Miten turvaton olo iskikään. Mitä ihmisille on tapahtunut?

Miten porukka ja maailma on näin seikaisin kun tämmöisiä ja kaikkea muutakin

ikävää pääsee sattumaan jatkuvasti? Voiko enään missään olla oikeasti turvassa ja

miksi viattomat lapset/nuoret joutuvat uhreiksi? Sanotaan, että pelolle ei saa antaa

 valtaa. Mutta minä kyllä pelkään, pelkään mitä seuraavaksi tapahtuu. Kaikkien

tapahtuminen jälkeen esimerkiksi matkustellessa jännitän olla lentokentillä

tai julkisissa kulkuvälineissä tai paikoissa jossa on paljon ihmisiä. Huomasin

tämän viime kesänä kesälomareissulla Tukholmassa. Kuinka tarkkalin ylipaljon

ympäristöä ja mikä paniikin tunne iski vanhassa kaupungissa, kun sinne säntäsi

lauma poliiseja. Muistan kuinka otsalle nousi hikikarpalot ja tunne, että nyt

täytyy täältä päästä pois. Onneksi tuolloin oli kysymys vain jostain pienestä

mekkalasta. Tuossa hetkessä täytyi vain koittaa pysyä tyynenä, ettei tartuttaisi

pelkoa lapsiin. Eilisestä tapahtuneesta lapset olivat yllättävän tyynenä. Mutta

itsellä oli kyllä ajatus, että voiko lapsia päästää kouluun ja uskaltaako tässä

kukaan liikku enään mihinkäänpäin. No juu, eipä sitä kotiinkaan voi 

jäädä pelkäämään.

Muutama päivä sitten kirjoiteltiin myös siitä, että lasten ja nuorten mielenterveys
ongelmat on lisääntyneet ihan huimasti. Älylaitteiden/pelaamisen/somen tuomaa 
ahdistusta? Todella mielenkiintoinen aihe. Ja niin tuttu aiha ihan jokapäivä täällä
kotona. Ei helppoa, ei todellakaan vetää rajoja. Kaikki muutkin on somessa ja
sielläpä ne tuntuu enemmän viettävän porukalla aikaa mitä livenä.

Nyt täytyy koittaa virittäytyä leppoisempiin ajatuksiin ja tunnelmiin. Oli

pakko käydä avautumassa, sillä niin paljon on aihetta täytynyt tänään pureskella.

PEACE!

Syksyn tuntua

Kyllä se syksy sieltä taitaa vain jo saapua. Vaikka syksystä ja sen pimenevistä illoista pidänkin niin kesää en vielä malttaisi päästää pois. Ensi viikolla täällä vietetään Venetsialaisia josta virallisesti alkaa mulle syksy. Ja ahkera kynttilöiden polttelu.

Nyt on vielä onneksi hyvää aikaa tehdä syysistutuksia ulos. Käytiin puutarha alessa ja löytyi pioneja, kanadalainen ruusupensas sekä tammi jotka löytävät vielä tälle vuodelle paikkansa pihalta. Pääsee mies lapiohommiin ja itse toimin vain työnjohtajana ;) Nimittäin nyt ei ole asiaa itsellä enään kyykkimiseen, nosteluihin ym. lääkärin kehoituksesta. Nyt alkaa kiiruhtaminen hitaasti ja lempeään tahtiin ;) Pionit ja ruusut pääsevät uuteen penkkiin kesähuoneen seinustalle. Väreinä valkoinen ja vaaleanpunainen.


Leppoisan letkeää viikonloppua jokaiseen kotiin!