Sekavat ajatukset

Kiitos perjantai kun tulit <3 Tänään tuntui erityisen hyvältä tulla töistä

kotiin, kun siellä oli koko perhe vastassa. Laitoin porkkanapiirakan paistumaan

esikoisen toiveista ja tulppaanit maljakkoon. 

Vaikka viikonloppu on edessä ja sen puolesta mieli kevyt kun saa huilia, mutta

 toisaalta mieli on hyvin levoton ja sekava. Eilen töiden huiskeessa katsoin 

puhelintani ja sinne oli ilmestynyt mieheltä viesti. Eikä mikä tahansa viesti vaan

 viesti, jossa oli linkki Ylen sivuille ja otsikkona koulu-uhkaus Kokkolassa. Kädet 

täristen avasin tuon linkin sydämen hakatessa niinkuin tulisi rinnasta ulos. Tämä 

uhkaus tuli liian lähelle, aivan liian lähelle. Mielessä pyöri tuhat ajatusta eikä 

wilman kautta ollut vielä tuossa vaiheessa tullut mitään tiedotetta. Onneksi melko

 pian poliisit olivat saaneet asian selvitettyä ja kerrottiin, että todellista uhkaa ei ollut. 

Työpäivä jatkoi kulkuaan ja selvisin työpäivästä. Illalla saunassa pysähdyin jälleen 

ajattelemaan asiaa. Miten turvaton olo iskikään. Mitä ihmisille on tapahtunut?

Miten porukka ja maailma on näin seikaisin kun tämmöisiä ja kaikkea muutakin

ikävää pääsee sattumaan jatkuvasti? Voiko enään missään olla oikeasti turvassa ja

miksi viattomat lapset/nuoret joutuvat uhreiksi? Sanotaan, että pelolle ei saa antaa

 valtaa. Mutta minä kyllä pelkään, pelkään mitä seuraavaksi tapahtuu. Kaikkien

tapahtuminen jälkeen esimerkiksi matkustellessa jännitän olla lentokentillä

tai julkisissa kulkuvälineissä tai paikoissa jossa on paljon ihmisiä. Huomasin

tämän viime kesänä kesälomareissulla Tukholmassa. Kuinka tarkkalin ylipaljon

ympäristöä ja mikä paniikin tunne iski vanhassa kaupungissa, kun sinne säntäsi

lauma poliiseja. Muistan kuinka otsalle nousi hikikarpalot ja tunne, että nyt

täytyy täältä päästä pois. Onneksi tuolloin oli kysymys vain jostain pienestä

mekkalasta. Tuossa hetkessä täytyi vain koittaa pysyä tyynenä, ettei tartuttaisi

pelkoa lapsiin. Eilisestä tapahtuneesta lapset olivat yllättävän tyynenä. Mutta

itsellä oli kyllä ajatus, että voiko lapsia päästää kouluun ja uskaltaako tässä

kukaan liikku enään mihinkäänpäin. No juu, eipä sitä kotiinkaan voi 

jäädä pelkäämään.

Muutama päivä sitten kirjoiteltiin myös siitä, että lasten ja nuorten mielenterveys
ongelmat on lisääntyneet ihan huimasti. Älylaitteiden/pelaamisen/somen tuomaa 
ahdistusta? Todella mielenkiintoinen aihe. Ja niin tuttu aiha ihan jokapäivä täällä
kotona. Ei helppoa, ei todellakaan vetää rajoja. Kaikki muutkin on somessa ja
sielläpä ne tuntuu enemmän viettävän porukalla aikaa mitä livenä.

Nyt täytyy koittaa virittäytyä leppoisempiin ajatuksiin ja tunnelmiin. Oli

pakko käydä avautumassa, sillä niin paljon on aihetta täytynyt tänään pureskella.

PEACE!