Sunnuntain ajatuksia

Aurinkoiset huomenet sunnuntai aamuun! Räystäät tiputtavat ja lumihanget 

on pienentyneet huomattavasti viimeisen viikon aikana. Ja lintujenlaulua olen

kuullut jo useamman kerran. Niin kovin keväisen oloista, ihanaa! Tämä valon

määrän lisääntyminen on aina yhtä ihmeellistä ja ihanaa piiiitkän pimeän jakson

jälkeen. Vaikka tuleva kevät on antanut jo itsestään merkkejä niin silti en tohdi

vielä uskoa siihen, että talvi olisi tässä. Mikä pettymys se onkaan jos ja kun uusi

lumisadeaalto tänne pyyhkäisee. Mutta pieni pakkanen ei kyllä haittaa, kun vain

lumipilvet pysyisivät kaukana. Keittiön sisustuksessa lämpöä tuovat kauniit

Biskophides lampaantaljat. Ai että ne ovat kauniita ja niin lämpöiset. Valkoiset

ja tuo nuden väriset sopivat keittiön sisustukseen, harmaa talja passaa hyvin

meidän makkariin. Biskophides verkkokaupassa näyttää muuten olevan

ruskeita taljoja alessa, josko mielit itsellesi. Ennen joulua taljat pääsivät

osaksi glögijuhlien tunnelmia.Taljat on saatu blogiyhteistyössä.

Valo tulvi tänä aamuna niin kovin kauniisti keittiöön. Tänä aamuna heräilin juuri

ennen herätyskellon pirinää herättelemään pelimiehiä ja tekemään aamupalaa sekä 

eväitä. Tähän(kin) viikonloppuun mahtuu pojilla kolme pelireissua. Olen vieläkin 

fiiliksissä eilisestä pelistä, jota sain olla todistamassa kannustusjoukoissa. Vaikka lasten

 harrastukset ottavatkin paljon niin kyllä ne myöspaljon antavat. Mietiskelin eilen, että

 mitäs muutakaan sitä tekisi kuin kulkisi lasten rinnalla paikasta toiseen? Kuljeta, 

kustanna, kannusta. Ne kolme tärkeää asiaa vanhemmilta. Ja onhan nuo lasten 

harrastukset tuonut myös meille vanhemmille uusia ihmisiä elämään, yhdessä on 

mukava kannustaa hyvässä hengessä.

Olenkin varmaan joskuskertonut, että meillä isäntä on valmentanut (jo seitsemän 

vuotta) esikoisen joukkuetta. Se on homma vienyt lukuisia, niin lukuisia tunteja. Ja 

miten paljon hän on saanut tuosta hommasta ja myös joukkue. Homma lähti liikkeelle 

siitä, että esikoinen oli todella innostunut säbästä ja mies lupasi apuvalmentajaksi 

joukkueeseen. No vastuuvalmentajaa ei koskaan kuulunut ja mies otti sen pestin 

vastaan, kun muita halukkaita ei ollut (yllättäen). Vuosien saatossa intohimo lajia 

kohtaan kasvoi ja kasvoi. Apuja on valmennukseen pyydetty (sitä saamatta) ja

 harmiksi hän on pyörittänyt joukkuetta nämä vuodet lähes yksin. Aika iso vastuu 

vai mitä? Onneksi joukkue on saanut viimeisen vuoden aikana joukkueenjohtajan,

joka on ollut enemmän kuin iso tuki ja apu. Joukkueen poikia on ollut ihana seurata

 monen vuoden ajan, tiivis ja hyvä henkinen joukkue. Miten pienistä pojista on 

kasvanut teinejä. Muutosten tuulet puhaltelevat tämän kauden jälkeen ja täytyy

 sanoa, että jotenkin haikea on olo. Mutta olen myös helpoittunut mieheni puolesta,

että aikaa jää nyt erilailla. Moni ei ymmärrä sitä kuinka paljon aikaa tuo homma

vie. Kun se ei ole "vain" ne treenit (4krt/vk) ja lähes joka viikonlopun pelireissut.

Siihen kuuluu niin paljon aikaa, jolloin suunnitellaan, pohditaan ja pähkätään.

Revitään hiuksia päästä, kun koitetana saada peleihin ketjut kasaan. Ja kaikki

tämä tapahtuu päivän töissä olon jälkeen, vapaa-ajalla (ilman korvausta).

Silloin kun pitäisi ehtiä joskus latailla akkuja. Ja nämä sanat ovat siis vaimon 

ajatuksia vieressä kulkijana ;) Onko täällä kohtalotovereita? :) 

 Ehdittiin eilen piipahtaa neidin kanssa peliä odotellessa Seinäjoen keskustassa

ja löysin sieltä tuon hauskan pikkupuun, joka on valkoisen kaapin päällä. Ostin

myös jogurttikuppina olevan Tine K kulhon (yksi löyty jo aiemmin). Noi kulhot

on aika arvokkaita, mutta niin kauniit! Saman sarjan mukeja olisi kiva alkaa

keräillä. Jeps, nyt livetulokset auki ja seuraamaan poikien pelejä sitä kautta.

Mulle jäi tälle päivälle neidin kuljetukset täällä kotosalla. Ehtii kokkailla ensi

viikon ruokia ja pyykätä. Suunnitelmissa on myös vähän huonekalujen pyörittelyä

kun miesväki ei ole edessä ;)

Rentoa Sunnuntaita!