Kevät jo pitkällä

 Moikkis! Taas on venähtänyt ihan liian pitkä aika edellisestä postauksesta.

Kevät on vierähtänyt jo pitkälle ja loppu viikolle on luvattu ihanaa lämpöä.

Meidän pojista nuorempi viettää perjantaina 13- vuotis synttäreitä ja useana

vuonna on ollut ihan hellekeli hänen juhlapäivänään. Tosin silloin kuin syntyi

oli todella kylmä kevät ja kotiin lähtöaamuna oli pakkasta muutama aste.

Kyllä lämmön ja viherryksen jo toivoisi saapuvan. Kamera on ollut pitkään

lomalla, mutta eilen tartuin siihen ja nappasin muutaman kuvan pihalta

näin toukokuun puolivälin tilannekuvia. Kesähuone on siivottu ja kesäpeti

on pedattu odottamaan ihania kiireettömiä kesäpäiviä. Kesäloma oli

myönnetty juuri ja nyt vain odotellessa nautitaan kaikesta heräilevästä

luonnosta. Tänään kalenterit saatiin tyhjää kertaheitolla, sillä korona nosti

tosissaan päätään ja viikossa tilanne on heikentynyt todella paljon. Vielä

kun viime viikolla kaikkialla hehkutettiin Keski-Pohjanmaan loistavaa

tilannetta koronan suhteen niin nyt tilanne on jo aivan muuta.

 

 

 

 

 

 

 Muistatte ehkä viime kesänä, kun laitoin lemmikit kasvamaan ruukkuihin?

Ne oli niin nättejä, että laitoin myös nyt pieniä lemmikin alkuja pieniin

ruukkuihhin varttumaan isoiksi. Sipulikukat kurottelevat jokainen päivä

korkeammalla ja valkovuokotkin alkavat heräillä. Instan inspiroimana

ostin Magnolian taimen Rustasta, joka ihmeen kaupalla on vielä hengissä.

 

 

 

 

Viimeiseen viikkoon on mahtunut monta mietettä ja isojen asioiden 

puntarointia. Saapa nähdä osaanko heittäytyä ja löydänkö rohkeuden

uusien asioiden äärellä. Nähtäväksi jää. Jos jonkun piirteen saisin itselleni

valita niin se olisi ehdottomasti juuri rohkeus. Rohkeus hypätä pois omalta

mukavuusalueelta luottaen, että osaan ja pärjään vähän vieraammallakin 

tontilla.  Oletko sä hetkeen heittäytyjä vai pohditko tarkkaan eri vaihtoehtoja?

Näiden muutamien keväisten kuvien myötä toivottelen sulle leppoisia

toukokuun päiviä. Nautitaan pikkuhiljaa vihertyvästä maisemasta.

Havukransseja

 Iltaa! Voi miten viikonloppu tuleekin just sopivaan aikaan. Vallitseva

tilanne lopetti lasten pelit loppuvuodeksi, joten tässä tuli yhtäkkiä vähän

niinkuin lisäaikaa. Iskä oli tuonut mulle ison laatikollisen havuja kranssi

värkiksi ja nythän tuleva viikonloppu meneekin oikein talteen. Etenkin

kun oon ollut lievästi flunssainen, joten nyt on viikonloppuna aikaa huilia.

Onneksi Ktesti oli kuitenkin negatiivinen. Vitsi miten kypsä tässä alkaa

olemaan koko tilanteeseen. Joko siellä kyllästyttää??  Uskon, että jokaista.

 

 

 

Sidoin nämä pari kranssia jo aiemmin. Havukranssit on muuten yllättävän

helppoja tehdä. Valmiiseen kranssipohjaan kun sitoo muhkeutta siihen

saa kun laittaa ihan kunnon kokoisia havuja joita sitoo kerroksittain

pohjan ympärille. Käytin kumpaankin kranssiin tuota hauskan väristä

pihasta löytyvää sinilaakakatajaa. Kuivatut appelsiinit on aika kivoja

kranssin koristeita. Viime vuonna kuivasin appelsiineja ja hyvinä on

pysyneet jemmassa. Taidan silti tehdä tällekin joululle uuden satsin.

 

 

 

 

 

 

Tänään on odotettu ilta, sillä Sykkeen uuudet jaksot alkavat. Syke on mun

 meidän 12v:n lempparisarja. Viime joululomalla kateltiin sykkeitä ihan

 maratoonilla. Mukava kun löytyy yhteistiä juttuja, kun noilla isoilla alkaa

olla jo niin omat juttunsa. Onnistuin hajottaan puhelimeni tällä viikolla ja

"jouduin" laittaan uuden. Testailin puhelimen kameraa, joka vaikuttaa kyllä

hyvältä! Oon jotenkin tosi vähän ottanut aiemmin kuvia puhelimella.

Kivaa viikonloppua!

Aika kotoilun

 Viikonloppu on näyttäytynyt ihan siltä mitä kalenterikin kertoo. Lokakuun

vaihtuminen marraskuuhun, joka on monien suomalaisten mielestä vuoden

kamalin kuukausi. Pimeää ja harmaata, päivät senkuin lyhenee. Tänä vuonna

nätit syyspäivät kestivät pitkälle asti ja itse koen, että lokakuu oli aika

hyvä kelien puolesta. Itseasiassa meillä on edelleen aika paljon lehtiä puissa

ja sen puolesta ei uskoisi marraskuun vaihtuneen. Itse en oo koskaan kokenut

marraskuuta mitenkään ahdistavana ja se johtuu varmasti pitkälti siitä,

että jouluihmisenä marraskuu on alku kaikelle fiilistelylle ja hiljalleen

myös valmisteluille. Lisäksi marraskuun on jotenkin armollinen kaikelle

kotoilulle ja villasukat jalassa laahustelulle. Pimeiden iltojen iloksi

voi sytyttää kasapäin kynttilöitä ja lämmittää glögin. Ottaa kaikista

rakkaimmat kainaloon ja olla vain.

 

 

 

 

 

Syksyn väriloisto on tänä vuonna ollut aivan ihana. Nyt keltaiset sävyt

on alkaneet muuttua ruskeiksi ja ihastelen parhaillaan pihalla nököttävää

tammea, jossa on kauniita ruskean sävyjä. Neiti meillä usein ihmettelee,

että miten äiti voi nähdä ihan jokapaikassa kaunista kuten nätin väriset

lehdet tai auringon värjäämä taivas. Ei kuulemma ymmärrä mua, heh. Ehkä

iän tuomaa juttua? Oon toki aina yrittänyt etsiä niitä kauniita asioita

ympäriltä. Muistan sen jo lapsuudesta ja äitini on ollut samanlainen, joten

liekö sukuvika. Ihana sellainen <3

 

 

 

 

 

Tähän viikonloppuun on riittänyt touhua ja tänään jatkuu. Halloween

juhlia, jännittävää salibandya, kyläilyjä, autonratissa istuskelua mutta

myös kotoilua. Sopivasti kaikkea. Toivottelen sulle oikein

 

MUKAVAA PÄIVÄÄ!

Se perinteinen vaahterakranssi

Lokakuun puoliväli. Aivan kuin varkain aika tuo aika kulkee. Ei uskoisi

marraskuun olevan parin viikon päässä, sillä lokakuun aurinkoiset ja yllättävän

lämpimät päivät on hellineet. Käytiin pieni syyslomareissu Kalajoella, jossa

nautittiin joka ikinen auringonsäde ja d-vitamiiniannos. Kun pyöräili fatbikella

pitkin kalajoen hiekkoja ja tarkeni juoda mökin terassilla lasillisien kylmää

auringon paistaessa täydeltä laidalta niin ei olisi uskonut olevan lokakuun

jo pitkällä. Teki ihan super hyvää vaihtaa maisemaa kotonurkista hetkeksi.

Ja se tunne sitten kun palaa kotiin. Se on jotain aivan ihanaa.

 

Lokakuu on ollut lämmön lisäksi myös ihanan värikäs! Miten ihmeessä

entiset inhokki värit keltainen ja oranssi on näyttäneet niin kauniilta tänä 

syksynä. Ja olihan se perinteinen vaahterakranssi näperreltävä. Siinnä se

 komeilee kesähuoneen ovella ja toivottaa tervetulleeksi. Noi kranssihommat

jaksaa miellyttää vuodesta toiseen. Pianhan alkaakin olla kranssien

kulta-aikaa joulun lähestyessä. Kesähuone on mun oma rauhan tyyssija,

jossa otan aika-ajoin omaa aikaa näpertelyn merkeissä. Vaahterakranssin

tein kyllä poikkeuksellisesti terassilla, sillä siihen paistoi ihanasti aurinko.

 

Tykkäätkö sä tehdä käsillä asioita kuten kransseja? Se on yllättävän helppoa

 ja rentouttavaa. Kauniin väriset vaahteranlehdet suorastaan huutelee kranssin

sidontaan. Joten jos yhtään mielit kaunista syystunnelmaa ulos niin ei

 muutakuin sitomishommiin!  

 

Nyt mä ajattelin toistaa eilisillan ja meen sohvalla kattoon muutaman 

jakson Yökylässä Maria Veitolaa ja nappaan vielä kupillisen kaffia mukaani.

 

Leppoisaa iltaa!

Parhainta syksyä

Oi syksy! Sitä parhainta se on antanut jälleen tänään. Lämpöasteita 17

 ja niin kauniit ruskan sävyt alkavat olla parhaimmillaan. Oon ihmetellyt

tämän syksyn ihastusta noihin syksyn väreihin ja kun juur ihmettelin

sisustusinnon puuttumista niin mitä vielä. Oon surffaillut netistä uusia

tekstiilejä ja nyt en tahdo saada silmiäni irti okran ja ruosteen värististä

tekstiileistä. Joten tuleekohan niitä sitten tänä syksynä meidän kotiin

pienissä muodoin? Nähtäväksi jää. Tämä ilta kului pihalla. Hain toisen

satsin vielä callunoita. Ne on niin kauniita tuollai tuoreina. Nyt pitäis

muistaa kastella näitä, että eivät kuivuisi. Kädet kaipaisi myös näprättävää.

Kranssien tekoa toisin sanottuna. Vaahteranlehtikranssi tekee mieli

tehdä joka syksy- etenkin jos lehdet on kauniin keltaisen sävyisiä.

 

 

 

 

 

Tänä iltana saatiin iso polttopuukuorma ja heittelin niitä hyvän tovin puu-

vajaan. Kun selkä alkoi kaivata lepoa oli just sopiva aika keittää kahvit

ja sytyttää kynttilät lyhtyihin. Ja nuo syksyn värit ympärillä ja se, että

ulkona tuntuu ihanan helpota hengittää. Raikasta syysilmaa ja se tunne

kun tietää parin vapaapäivän olevan edessä raskaan työviikon jälkeen.

 

Nyt on aika huilia ja palautua. Toivottavasti sä ehdit myös levätä.

 

Kivaa viikonloppua!

Syyskuun juttuja

 Moikkis! Onhan siellä kaikki kunnossa viime öisen/tämän päiväisen myräkän

jälkeen? Meillä täällä Keski-Pohjanmaalla oli kyllä todella kova myrsky eikä

tuhoilta säästytty. Kesähuoneen oven ikkuna oli mennyt tuhannen säpäleeksi

ja yksi iso lyhty sen mukana. Olihan syyskuussa ennen myrskyä ihanan

aurinkoisia ja lämpimiä iltoja. Sellaisia joissa tarkeni vähemmilläkin

vaatteilla ja iltakahvit tarkeni nauttia ulkona. 

Lisää kuvateksti

 Ehdin ennen myrskyä kerätä suurimman osan ompuista talteen. Oon tehnyt 

niistä sosetta, useamman kaura-omenapaistoksen, piirakan, granolaa ja 

keittelinpä myös maijallisen mehua. Keittelin mustaviinimarjoista mehua ja

viipaloin omenaa siihen kaveriksi, joka sopi oikein hyvin joukkoon. Semmoisia

 kivoja kotopuuhia iltojen ja viikonloppujen rattona. Kotopuuhien ohessa

syyskuun illat on houkutelleet pitkille lenkeille raikkaaseen säähän. Ilta-

auringon kullaksi värjäämät viljapellot ja laskevat aurinko on ehdottomasti

niitä syyskuun mukavia asioita. Samoin kuin ensimmäiset takkatulet

ja villasukat varpaita lämmittämässä. Syyskuun iloja kaikki.

 

 

 

 

 

 Eipä aikaakaan kun koittaa jo syysloma. Ollaan yritettu miettiä mitä

sitä keksisi. Mökki olisi kiva, mutta miten sitä uskaltaa varailla mitään

ja muutenkaan suunnitella tuon hitsin K vuoksi? Meinaatteko te

tehdä jotain syyslomalla?

 

Nyt iltapalan laittoon, illan jatkoja!

Ollappa aina tämmöinen syksy

 Syyskuun eka. Olispa syksyllä aina tämmöistä kuten tänään. Kun aamulla

herää ja aamuisen auringonsäteet kurkkii verhojen välistä tuoden keittiöön

ihanan valon ja varjojen leikittelyn. Töihin lähtiessä syksyisen raikas

keli ja kotiin palatessa ihana lämpö. Aurinkoa täydeltä laidalta ja oma

hetki terassilla kahvikupin kera. Neule päällä, mutta paljain jaloin. Syys-

hortenssioiden ihastrelua ja ihmettelyä. Vitamiinit talteen marjapuskilta.

Vaikka syksy on virallisesti alkanut niin ruusu se vasta aloittelee kunnon

kukintaa kesähuoneen edustan sinkkisaavissa. Mårbackat niinikään jaksavat

kukkia kesähuoneessa ja terassilla. Vielä ei syysistutukset ole mielessä.

Vielä mieli haluaa olla hetken kesässä vaikka onhan noissa pimenevissä

illoissa oma juttunsa. Ja siinnä, että jokaisella on omat juttunsa niin

koulut, työt, harrastukset ja kaverit. On omia juttuja mutta myös 

yhteisiä. Se tuntuu hyvältä koronakevään jälkeen. Miten sulla on

arki lähtenyt käyntiin?

 Mutta hei nautitaas näistä keleistä niin kauan kun niitä riittää.

Ihanaa iltaa!