Aika kotoilun

 Viikonloppu on näyttäytynyt ihan siltä mitä kalenterikin kertoo. Lokakuun

vaihtuminen marraskuuhun, joka on monien suomalaisten mielestä vuoden

kamalin kuukausi. Pimeää ja harmaata, päivät senkuin lyhenee. Tänä vuonna

nätit syyspäivät kestivät pitkälle asti ja itse koen, että lokakuu oli aika

hyvä kelien puolesta. Itseasiassa meillä on edelleen aika paljon lehtiä puissa

ja sen puolesta ei uskoisi marraskuun vaihtuneen. Itse en oo koskaan kokenut

marraskuuta mitenkään ahdistavana ja se johtuu varmasti pitkälti siitä,

että jouluihmisenä marraskuu on alku kaikelle fiilistelylle ja hiljalleen

myös valmisteluille. Lisäksi marraskuun on jotenkin armollinen kaikelle

kotoilulle ja villasukat jalassa laahustelulle. Pimeiden iltojen iloksi

voi sytyttää kasapäin kynttilöitä ja lämmittää glögin. Ottaa kaikista

rakkaimmat kainaloon ja olla vain.

 

 

 

 

 

Syksyn väriloisto on tänä vuonna ollut aivan ihana. Nyt keltaiset sävyt

on alkaneet muuttua ruskeiksi ja ihastelen parhaillaan pihalla nököttävää

tammea, jossa on kauniita ruskean sävyjä. Neiti meillä usein ihmettelee,

että miten äiti voi nähdä ihan jokapaikassa kaunista kuten nätin väriset

lehdet tai auringon värjäämä taivas. Ei kuulemma ymmärrä mua, heh. Ehkä

iän tuomaa juttua? Oon toki aina yrittänyt etsiä niitä kauniita asioita

ympäriltä. Muistan sen jo lapsuudesta ja äitini on ollut samanlainen, joten

liekö sukuvika. Ihana sellainen <3

 

 

 

 

 

Tähän viikonloppuun on riittänyt touhua ja tänään jatkuu. Halloween

juhlia, jännittävää salibandya, kyläilyjä, autonratissa istuskelua mutta

myös kotoilua. Sopivasti kaikkea. Toivottelen sulle oikein

 

MUKAVAA PÄIVÄÄ!