Viikonloppu on näyttäytynyt ihan siltä mitä kalenterikin kertoo. Lokakuun
vaihtuminen marraskuuhun, joka on monien suomalaisten mielestä vuoden
kamalin kuukausi. Pimeää ja harmaata, päivät senkuin lyhenee. Tänä vuonna
nätit syyspäivät kestivät pitkälle asti ja itse koen, että lokakuu oli aika
hyvä kelien puolesta. Itseasiassa meillä on edelleen aika paljon lehtiä puissa
ja sen puolesta ei uskoisi marraskuun vaihtuneen. Itse en oo koskaan kokenut
marraskuuta mitenkään ahdistavana ja se johtuu varmasti pitkälti siitä,
että jouluihmisenä marraskuu on alku kaikelle fiilistelylle ja hiljalleen
myös valmisteluille. Lisäksi marraskuun on jotenkin armollinen kaikelle
kotoilulle ja villasukat jalassa laahustelulle. Pimeiden iltojen iloksi
voi sytyttää kasapäin kynttilöitä ja lämmittää glögin. Ottaa kaikista
rakkaimmat kainaloon ja olla vain.
Syksyn väriloisto on tänä vuonna ollut aivan ihana. Nyt keltaiset sävyt
on alkaneet muuttua ruskeiksi ja ihastelen parhaillaan pihalla nököttävää
tammea, jossa on kauniita ruskean sävyjä. Neiti meillä usein ihmettelee,
että miten äiti voi nähdä ihan jokapaikassa kaunista kuten nätin väriset
lehdet tai auringon värjäämä taivas. Ei kuulemma ymmärrä mua, heh. Ehkä
iän tuomaa juttua? Oon toki aina yrittänyt etsiä niitä kauniita asioita
ympäriltä. Muistan sen jo lapsuudesta ja äitini on ollut samanlainen, joten
liekö sukuvika. Ihana sellainen <3
Tähän viikonloppuun on riittänyt touhua ja tänään jatkuu. Halloween
juhlia, jännittävää salibandya, kyläilyjä, autonratissa istuskelua mutta
myös kotoilua. Sopivasti kaikkea. Toivottelen sulle oikein
MUKAVAA PÄIVÄÄ!
