Kevät jo pitkällä

 Moikkis! Taas on venähtänyt ihan liian pitkä aika edellisestä postauksesta.

Kevät on vierähtänyt jo pitkälle ja loppu viikolle on luvattu ihanaa lämpöä.

Meidän pojista nuorempi viettää perjantaina 13- vuotis synttäreitä ja useana

vuonna on ollut ihan hellekeli hänen juhlapäivänään. Tosin silloin kuin syntyi

oli todella kylmä kevät ja kotiin lähtöaamuna oli pakkasta muutama aste.

Kyllä lämmön ja viherryksen jo toivoisi saapuvan. Kamera on ollut pitkään

lomalla, mutta eilen tartuin siihen ja nappasin muutaman kuvan pihalta

näin toukokuun puolivälin tilannekuvia. Kesähuone on siivottu ja kesäpeti

on pedattu odottamaan ihania kiireettömiä kesäpäiviä. Kesäloma oli

myönnetty juuri ja nyt vain odotellessa nautitaan kaikesta heräilevästä

luonnosta. Tänään kalenterit saatiin tyhjää kertaheitolla, sillä korona nosti

tosissaan päätään ja viikossa tilanne on heikentynyt todella paljon. Vielä

kun viime viikolla kaikkialla hehkutettiin Keski-Pohjanmaan loistavaa

tilannetta koronan suhteen niin nyt tilanne on jo aivan muuta.

 

 

 

 

 

 

 Muistatte ehkä viime kesänä, kun laitoin lemmikit kasvamaan ruukkuihin?

Ne oli niin nättejä, että laitoin myös nyt pieniä lemmikin alkuja pieniin

ruukkuihhin varttumaan isoiksi. Sipulikukat kurottelevat jokainen päivä

korkeammalla ja valkovuokotkin alkavat heräillä. Instan inspiroimana

ostin Magnolian taimen Rustasta, joka ihmeen kaupalla on vielä hengissä.

 

 

 

 

Viimeiseen viikkoon on mahtunut monta mietettä ja isojen asioiden 

puntarointia. Saapa nähdä osaanko heittäytyä ja löydänkö rohkeuden

uusien asioiden äärellä. Nähtäväksi jää. Jos jonkun piirteen saisin itselleni

valita niin se olisi ehdottomasti juuri rohkeus. Rohkeus hypätä pois omalta

mukavuusalueelta luottaen, että osaan ja pärjään vähän vieraammallakin 

tontilla.  Oletko sä hetkeen heittäytyjä vai pohditko tarkkaan eri vaihtoehtoja?

Näiden muutamien keväisten kuvien myötä toivottelen sulle leppoisia

toukokuun päiviä. Nautitaan pikkuhiljaa vihertyvästä maisemasta.

Sitruunakakkua ja kukkia

 Huomenet! Täällä talvilomalaisena ollaan koko perhe. Toiveena tälle oli

kauniita aurinkoisia päiviä ja rentoa menoa. Tähän saakka nämä toiveet ovat

toteutuneet. Eilen käytiin neidin kanssa viettämässä tytöjenpäivää kaupungilla

parin tunnin ajan. Auronkoiset aamut ovat herätelleet jo hyvissä ajoin, joten

lähdettiin kaupoille heti kun aukesivat niin ei väkeäkään ollut vielä liikkeellä.

Tehtiin mukavia löytöjä neidin vaatekaappiin ja huoneeseen. Nyt ne trumpetti-

housut löytyy neidinkin kaapista. Jaiks! Itse käytin niitä ollessani vitosluokalla

eikä silmä meinaa millään niihin tottua. Flanellipaitaa yritti myös saada, mutta

siihen vedin rajan, heh ;) Edellisessä postauksessa kerroin ottaneeni sisälle

norjanangervonoksia. Ja ne kuulkaa alkoi kukkimaan niin ihanasti.

 

 

 

Tällä(kin) lomalla on tullut herkuteltua. Kun ei kauheasti voi minnekkään 

mennä ja tehdä niin leivottua kyllä tulee ja muutenkin syötyä paremmin. Voi 

koronakilot sentään. Tämän sitruunaisenkakun ohjetta kyseltiin, joten laitanpa

 tänne muistiin. Alkuperäinen ohje on blogiystävältä Anskulta, mutta tein pieniä

 muutoksia ohjeeseen ja tässäpä ohje.

Sitruunakakku

 

3 munaa

3 1/2dl sokeria

200g voita

2tl leivinjauhetta 

0.75tl suolaa

3tl vaniljasokeria

reilu 5dl vehnäjauhoja

 2dl piimää

1dl sitruunamehua 

+ raastettu kuori 

- Sekoita kuivataineet keskenään

- Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi

- Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten 

- Sekoita maito, sitruunanmehu+kuori keskenään

- Lisää vuorotellen jauhoseosta ja sitruunaseosta munavaahtoon ja sekoita

kokoajan hyvin. 

- voitele ja korppujauhoita vuoka ennen taikinan kaatamista

- Paista 175 asteessa reilu tunti. Itse paistoin tunnin ja olisi saanut olla vielä

hetken pidempään. 

- Kumoa kakku vuuasta ja anna jäähtyä. Ripottele jäähtyneelle

kakulle tomusokeria tai tee vaikka kuorrute tomusokerista sekä sitruunamehusta. 

 

 

 

Täällä oli lomanaloituksessa hieman jännitystä, sillä vanhimman lapsen

koulussa oli todettu myös koronaa. Jännityksellä odoteltiin soiko puhelin, mutta

ei onneksi. Voi itkut kun tämä jännityksen aika olisi jo pian ohi. Jos kaipaat

tekemistä lomalle niin laitahan jauhot pöllyämään tai kata vaikka huomis

aamulle aamiaisbrunssi perheelle. Meillä on tänään on luvassapieni maiseman 

vaihdos, joten nyt paikat kuntoon ja menoksi.

Kivaa päivää!

Sisustusinspis kadoksissa

 Iltaa! Mites teidän viikko on sujunut? Keskiviikossa jo ollaan ja pari herätystä

ennen viikonloppua. Tänään on ollut ihan super hämärää koko päivän. Tänään

ei ollut lähtöä minnekkään ja haukkasin raitista ilmaa omalla pihalla. Vielä

löytyi poimittavaa marjapuskista iltapalapöytään. Sytytin lyhtyihin kynttilät

ja näin hämyisällä ne näyttävät erityisen kauniilta. Mielestäni kauniimmalta

kuin ihan pilkkopimeässä. Omppuja on vielä jälejllä ja laitoin omppupaistoksen

paistumaan uuniin ulkoilun ajaksi. Lämppärit paistuvat tällä hetkellä uunissa.

Jospa saisi koko perheen samaan aikaan iltapalapöytään. Ne hetket on näin

arkena vähissä. Mutta jokainen hetki niin mukava, jolloin voi vaihtaa

päivän kuulumiset. Väliin nuo hetket on kyllä myös täynnä riitaa lasten

kesken ettei aina siis todellakaan ole rauha maassa ;)

 

Syystuulet on riepoitelleet syyshortenssioita ja poimin katkenneista

oksista muhkeat pari kimppua sisälle. Eivät ne kauaa sisällä hyvänä pysy,

mutta hetken kuitenkin. Muuten mulla lyö pää ihan tyhjää sisustelun kanssa.

Mietinkin jo, että pitäiskö olla huolissaan :D Samat nurkat kyllästyttää,

mutta en kuitenkaan keksi mitään uutta ja muutosta. Vaikka yleensä

syksy nostelee juurikin sisustusinspistä. Mutta tänä syksynä oon nauttinut

ulkoilusta ja lenkkeilystä paljon. Joten ei huono vaihtis sekään. Mutta hei

mitäs kivaa mä keksisin meille kotiin piristykseks sisustukseen? Erityisesti

olohuoneeseen kaipaisin niin jotain uutta mutta mitä?

 

Mutta nyt iltapalalle ja ajoissa pehkuihin!

Ollappa aina tämmöinen syksy

 Syyskuun eka. Olispa syksyllä aina tämmöistä kuten tänään. Kun aamulla

herää ja aamuisen auringonsäteet kurkkii verhojen välistä tuoden keittiöön

ihanan valon ja varjojen leikittelyn. Töihin lähtiessä syksyisen raikas

keli ja kotiin palatessa ihana lämpö. Aurinkoa täydeltä laidalta ja oma

hetki terassilla kahvikupin kera. Neule päällä, mutta paljain jaloin. Syys-

hortenssioiden ihastrelua ja ihmettelyä. Vitamiinit talteen marjapuskilta.

Vaikka syksy on virallisesti alkanut niin ruusu se vasta aloittelee kunnon

kukintaa kesähuoneen edustan sinkkisaavissa. Mårbackat niinikään jaksavat

kukkia kesähuoneessa ja terassilla. Vielä ei syysistutukset ole mielessä.

Vielä mieli haluaa olla hetken kesässä vaikka onhan noissa pimenevissä

illoissa oma juttunsa. Ja siinnä, että jokaisella on omat juttunsa niin

koulut, työt, harrastukset ja kaverit. On omia juttuja mutta myös 

yhteisiä. Se tuntuu hyvältä koronakevään jälkeen. Miten sulla on

arki lähtenyt käyntiin?

 Mutta hei nautitaas näistä keleistä niin kauan kun niitä riittää.

Ihanaa iltaa!

Ennen sadetta

Moikkis! Mietinpä vain, että miten ihmeessä mun lomasta voi olla jäljellä

enään viikko! Kesäloma on mennyt kyllä ihan liian nopeasti. Aina kai se niin

on. Mutta onhan loma sisältänyt kaikkea mukavaa menoa ja touhua. On eletty

ja tehty asioita. Mutta viimeiset pari viikkoa oli toiveena olla vain ilman

sen isompia suunnitelmia. Kotonahan hommaa olisi vaikka kuinka. Ja nyt

eilisen aurinkoisen ja lämpimän päivän jälkeen ei yhtään haittaa, että 

aurinkoisen aamun jälkeen iski sade ja ukkoskuuro. Ihan vain siksi, että

malttaa olla sisällä ja tehdä vähän kotihommia. Mukavaa sekin vaikka

täytyy myöntää, että jatkuva kokaaminen ottaa nuppiin. En muutenkaan

tykkää kauhen paljoa ruuan laitosta. Isäntä kekkaa meillä aina kaikkea

hyvää ja erillaista syötävää, mutta laatoitushommat on vieneet sen ajan

niin meillä on syöty tylsästi ihan perus kotiruokia :D

Pionit kuulkaa jaksaa kukkia edelleen. Suurinosa on kukkinut, mutta 

osa näistä pinkeistä pioneista kukkii edelleen ja nuppujakin on jäljellä. Nämä

on ihan huikean kokoisia! Tärkein pioni meidän pihassa on tuo vaaleanpunainen

kaunokainen, joka on siirretty aikoinaan mihen mummulan pihasta. Juuri

ennen sadetta kävin pelastamassa muutaman pionin maljakkoon sisälle.

Kun kelit on olleet pääosin sellaiset, että ulkona on vietetty pääosa ajasta

niin en meinaisi malttaa tuoda noita pioneja sisälle vaan ovat ilahduttaneet

puutarhassa. Ja tuon tuosta oon löytänyt itseni niitä ihailemassa.

Hän on puutarhassamme viimeisenä kukintansa aloittava pioni. Kaunis 

hänkin ja eka kertaa tänä vuonna kukkia tuli 3kpl aiempien yhden kukan

kesien jälkeen. Söpöt on värit tässäkin!

Pyykkikone jyllää omaa tahtiaan, Sadepäivä on vetänyt jokaisen sohvan

nurkkaan katsomaan telkkua viltteihin kääriytyneenä. Ihana näky tuokin

joskus. Kun nyt sateet väistyisi kokonaan ja saataisiin helteet vielä takaisin.

Mukavaa päivää!

Oi pionit!

Heippa ihanat siellä! Tovi vierähti viimeisestä postauksesta. Oon meinannut

kyllä ryhtyä postauksen tekoon jo viimeiset pari päivää, mutta aina läppärin

esiin ottaessa on tullut jotain muuta. Mutta hei nyt mä viimeisen sain tämän 

todellisen kuvatulvan julkaisuun. Nämä valkoiset kaunokaiset, iki-ihanat

valkoiset pionit ovat kukkineet kesähuoneen edustalla kauniisti. Ja olin

ihan super iloinen, että kukinnat eivät olleet menneet sateiden mukana

meidän reissun aikana. Olen siis ehtinyt nauttimaan näistä. Nuppuja on

vielä muutamia ja onneksi ovat kesähuoneen katon ja vaahteran suojassa

sateilta. On kyllä kelit vaihtuneet aivan toisiin. Ei ole tietoakaan helteistä

enään. Väliin on satanut kaatamalla ja pian taas paistanut. Mutta kuvat

puhukoot puolestaan! Valokuvat on otettu n. viikon aika haarukalla.

Aina ihmettelen miten pienestä nupusta voi tulla näin upea kukka!

Harmaina ja sateisina hetkinä on mukava sytyttää myös ulos kynttilä tai pari.

Sen enempää en kesällä kaipaa vaan isommat kynttilämeret jätä suosiolla

syksylle. Ja syksyä en vielä todellakaan kaipaa. Kun nyt saataisiin nauttia

lämpimistä keleistä heti pitkälle syksyyn. Sitä toivon niin paljon!

Kauniita unia!