Sisaruuden monet tunteet

Iltaa! Auringonsäteet ovat tältä päivältä enään muisto vain. Lämpömittari on

näyttänyt +6 astetta ja tuntunut niin kovin lämpöiseltä. Käytiin miehen kanssa

tänään käveleskelemässä talvipolku Harrbådan majakalle ja kyllä toppatakki

tuntui liian paksulta. Aurinko paisteli väliin täydeltä terältä, väliin pilvien takaa.

Toivottavasti lomalle on tiedossa paljon auringon lempeitä säteitä. Hain loman

kunniaksi ihastuttavan kukkakimpun. Valikoin kukat kimppuun niiden nättien

värien mukaan ja floristi huikkasi kimppua sitoessa, että nämä eivät ole ehkä

parhaat kukkaset yhdessä (toinen sipulikukka), mutta hyvin ovat tulleet toimeen

samassa kimpussa. Ja ilahduttavat niin kovin lomalaisen mieltä. 

Kuvissa oleva seesteisyys ei kuvaa kodin tunnelmia viimeisen parin tunnin

ajalta. Jos jo kukkia valitessa kiinnitetään huomiota "tulevatko toimeen toistensa

kanssa" niin samaisesta aiheesta on juteltu tänään poikien kanssa. Sieltähän se

loman eka riita kehkeytyi kyseisestä aiheesta ja puhdistettiin ilmaan ihan huolella.

Ootteko huomanneet, että näin usein käy loman alkuvaiheessa? Paljon odotettu

yhteinen loma ja ajatuksia mukavista yhteisistä jutuista. Odotukset on usein aika

korkealla. Mutta nämä hetket, kun koko perhe on yhdessä kotona ilman menoja

saa kyllä tunteet leiskumaan ja juurikin toimeentuleminen sisaruksen kanssa

voi olla hetkessä ihanaa ja toisessa taas ihan mahdotonta. Pojat tietävät juuri

kuinka saa toisen ärsyyntymään ja siitä se sitten lähteekin. Kettuilua, ärsytystä,

dissaamista ja toiselle nauramista. Siittäpä se sitten lähtee ja pian jo painitaan

tosissaan lattialla ja otetaan toisista "mittaa". Ja vaikka pienempi pojista sinnikäs

onkin niin useinhan tuo riita päätyy pienemmän itkuun. Ja liian harvoin äiti 

(tai isä) pysyy sinnikkäästi rauhallisena aikuisena, aivan liian usein karjaisee

kun on niin lopen kyllästynyt tuohon riitelyyn. Ja tiedän toki, että nämä kuuluvat

sisaruuteen mutta miksi hitossa niitä sisaruuden hyviä hetkiä ei voisi olla näitä

riitoja enemmän?? Onko kohtalotovereita linjoilla? Nyt vertaistuki olisi jälleen

niin paikallaan. Onhan niitä hyviäkin hetkiä onneksi, kun kaikilla on hyvä

olla keskenään, nauravat ja halivat toisiaan. Pojat on aina olleet todella hyvät

kaverit toisilleen, mutta nyt esikoisen teiniytymisen myötä ovat riidat kyllä

lisääntyneet hirmusti. Ja kun isoin saa keskimmäisen ärsyyntymään niin on

hänen vuoronsa saada pienin ärsyyntymään. Näin se etenee ketjureaktiona ;) 

 Sellaisia ajatuksia ja tunnelmia sunnuntai-illalle. Nyt rauha on maassa, mutta

kireyttä on vielä havaittavissa isännällä ainakin ;) Itse koean aina tärkeäksi riitojen

selvittelyt ja anteeksi pyynnöt. Nämä taidot tahdon opettaa myös omille lapsille.

 Kun kaikkien tunteet on tasoittuneet niin nyt halitaan ilta ja muistutellaan toinen

toiselle, kuinka arvokas ja rakas onkaan. Ja kuinka toista kohtaan käyttäydytään.

Rauhaisaa illan jatkoa!