Iltaa! Auringonsäteet ovat tältä päivältä enään muisto vain. Lämpömittari on
näyttänyt +6 astetta ja tuntunut niin kovin lämpöiseltä. Käytiin miehen kanssa
tänään käveleskelemässä talvipolku Harrbådan majakalle ja kyllä toppatakki
tuntui liian paksulta. Aurinko paisteli väliin täydeltä terältä, väliin pilvien takaa.
Toivottavasti lomalle on tiedossa paljon auringon lempeitä säteitä. Hain loman
kunniaksi ihastuttavan kukkakimpun. Valikoin kukat kimppuun niiden nättien
värien mukaan ja floristi huikkasi kimppua sitoessa, että nämä eivät ole ehkä
parhaat kukkaset yhdessä (toinen sipulikukka), mutta hyvin ovat tulleet toimeen
samassa kimpussa. Ja ilahduttavat niin kovin lomalaisen mieltä.
Kuvissa oleva seesteisyys ei kuvaa kodin tunnelmia viimeisen parin tunnin
ajalta. Jos jo kukkia valitessa kiinnitetään huomiota "tulevatko toimeen toistensa
kanssa" niin samaisesta aiheesta on juteltu tänään poikien kanssa. Sieltähän se
loman eka riita kehkeytyi kyseisestä aiheesta ja puhdistettiin ilmaan ihan huolella.
Ootteko huomanneet, että näin usein käy loman alkuvaiheessa? Paljon odotettu
yhteinen loma ja ajatuksia mukavista yhteisistä jutuista. Odotukset on usein aika
korkealla. Mutta nämä hetket, kun koko perhe on yhdessä kotona ilman menoja
saa kyllä tunteet leiskumaan ja juurikin toimeentuleminen sisaruksen kanssa
voi olla hetkessä ihanaa ja toisessa taas ihan mahdotonta. Pojat tietävät juuri
kuinka saa toisen ärsyyntymään ja siitä se sitten lähteekin. Kettuilua, ärsytystä,
dissaamista ja toiselle nauramista. Siittäpä se sitten lähtee ja pian jo painitaan
tosissaan lattialla ja otetaan toisista "mittaa". Ja vaikka pienempi pojista sinnikäs
onkin niin useinhan tuo riita päätyy pienemmän itkuun. Ja liian harvoin äiti
(tai isä) pysyy sinnikkäästi rauhallisena aikuisena, aivan liian usein karjaisee
kun on niin lopen kyllästynyt tuohon riitelyyn. Ja tiedän toki, että nämä kuuluvat
sisaruuteen mutta miksi hitossa niitä sisaruuden hyviä hetkiä ei voisi olla näitä
riitoja enemmän?? Onko kohtalotovereita linjoilla? Nyt vertaistuki olisi jälleen
niin paikallaan. Onhan niitä hyviäkin hetkiä onneksi, kun kaikilla on hyvä
olla keskenään, nauravat ja halivat toisiaan. Pojat on aina olleet todella hyvät
kaverit toisilleen, mutta nyt esikoisen teiniytymisen myötä ovat riidat kyllä
lisääntyneet hirmusti. Ja kun isoin saa keskimmäisen ärsyyntymään niin on
hänen vuoronsa saada pienin ärsyyntymään. Näin se etenee ketjureaktiona ;)
Sellaisia ajatuksia ja tunnelmia sunnuntai-illalle. Nyt rauha on maassa, mutta
kireyttä on vielä havaittavissa isännällä ainakin ;) Itse koean aina tärkeäksi riitojen
selvittelyt ja anteeksi pyynnöt. Nämä taidot tahdon opettaa myös omille lapsille.
Kun kaikkien tunteet on tasoittuneet niin nyt halitaan ilta ja muistutellaan toinen
toiselle, kuinka arvokas ja rakas onkaan. Ja kuinka toista kohtaan käyttäydytään.
Rauhaisaa illan jatkoa!
