Niin vain arki lähti rullaamaan tällä viikolla. Tämän vuoden kesäloma on painettu
muistojen lokeroihin ja katseet on tulevassa syksyssä. Syksy tuntuu olevan aina
lomien jälkeen uuden alku, joka lähtee aina hyvinkin vauhdikkaasti käyntiin. Koulujen
alku tietää aina myös harrastusten alkua/lisääntymistä ja aikataulutettua elämää. Yksi
asia mistä olen hyvin onnellinen niin on se, että aloin tekemään lyhyempää työaikaa.
Nuorimmaisemme aloitti koulun ja jäin osittaiselle hoitovapaalle, jota voin lämpimästi
suositella kaikille! Olin myös osittaisella hoitovapaalla keskimmäisen muksun ollessa
1-2 luokalla. Kaikki eivät ehkä tiedä tästä mahdollisuudesta mikä on käytettävissä ja
siihen saa myös kelalta pientä korvausta. Tokihan tilinauhasta näkyy lyhyempi työaika,
mutta eipä se raha aikaa voita. Olen jo tällä viikolla huomannut miten ihana on päästä
töistä aiemmin kotiin koululaisten luokse. Ehtii vaihtaa kuulimiset, katsoa yhdessä
läksyt ja tehdä ruuan ennen kuin kaikki hajaantuvat ympäri kaupunkia harrastusten
pariin. Nyt täytyy opetella kiristämään kukkaron nyörejä kireämmiksi.
Omenapuulla on kannettavana iso lasti! Herkulliset omppuset alkavat pikkuhiljaa
punastelemaan. Pian onkin käsillä omenaherkkujen kausi, nam! Olen muutaman päivän
sisällä kerännyt 3 ämpäriä omenanraakileita. Ei puu raasu jaksa kantaa koko satoa.
Pienistä raakileista saa näppärästi näperreltyä pieniä kransseja koristeiksi. Tänään
ehdin vähän fiilistelemään Elokuisen ilta-auringon alla näpertelyn merkeissä.
Meiltä koulutielle lähti kolme iloista lasta, jotka palasivat arkeen hyvillä mielin. Pientä
jännitystä oli toki ilmassa, sillä nuorimmainen aloitti koulun ja esikoinen siirtyi yläkouluun.
Keskimmäinen aloitti neljännen luokan. Niin se aika menee nopeasti!
Toivottelen iloista arkea ja tsemppiä aikatauluihin! Muistetaan väliin hengittää syvään
ja rentoutua pieniä hetkiä kaikean hektisyyden keskellä! Turvallista koulutietä kaikille
koululaisille. Toivon sydämeni pohjasta, että kaikki löytävät ilon koulussa käyntiin
ja kavereita. Kenenkään ei soisi olevan yksin. Näin koulujen alkamisen aikaan itselläni
itselläni nousee muistoja ala-asteen viimeisiltä luokilta, kuinka hankalia tyttöjen
väliset kaverisuhteet olivatkaan. Aina se kolmas oli liikaa ja itse olin se hyvinkin usein
vaikka oli toki muitakin tyttöjä. Se oli kyllä todella kurjaa ja kouluun lähtö tuntui niin
vaikealta useinkin. Onneksi yläkouluun siirtyminen toi paljon uusia ihania ystäviä ja
yläkoulunaika olikin yksi paras vaihe elämässä.Vaikka ei se opiskelu niinkään
kiinnostanut vaan kavereiden vuoksi siellä oli kivaa ;)
Mukavaa ja energistä viikon jatkoa!
