Aurinkoisia päiviä

Moikkis! Onpa edellisestä postauksesta aikaa jo ihan reilusti. Tammikuu

on selätetty ja helmikuukin jo puolivälissä. Helmikuu on hellinyt super

ihanilla talvikeleillä. Pakkasta on ollut sopivasti ja aurinko paistanut lähes

joka päivä. Kelit on olleet ehdottomasti korona-ajan kantava voima. Luonto-

äiti on nähnyt meidät hätääntyneet ihmiset poikkeausajan keskellä. Nyt

olleen siellä elämän perusasioiden äärellä. Ulkoilua talvilajien parissa tai

retkeillen. Väljempiä aikatauluja, jotka voimaannuttaa ja uskon, että niitä

kiitollisuudenkin aiheita on noussut esiin ihan eri tavalla. Niitä ihan pieniä

ja tavallisia asioita arjessa. Vaikka epävarmuus jatkuu eikä tiedä koska 

tämä kaikki loppuu niin luotettava on, että joskus kuitenkin.

 

 

Tänään on ystävänpäivä. Kiitos teille ystäville ja tuttaville vuosista,

joita on yhdessä kuljettu <3 Elämän suurinta rikkautta on ystävät ja

hetket joita heidän kanssa jakaa muistoja tehden. Tänään on myös

laskiainen ja sunnuntai aamupäivä startattiin pulkkamäessä pienten 

kaverusten kanssa. Mäen laskussa pidettiin kuuman kaakaon pituinen

tauko. Naurulla ei ollut rajaa, kun meikäläinenkin innostui laskemaan

tyttöjen kanssa. Siinnä ihmettelin kuinka ihmeessä nykyään tehdään

kapeamman mallin pulkkia ja laskuvälineitä ;)  

 

Pulkkamäen aikana karjalanpaisti hautui uunissa monta tuntia ja maistui

valtavan hyvälle. Ruuan päälle juotiin pullakahvit. Laskiaisen ja ystävänpäivän

yhdistelmään sopivat hyvin sydämen malliset pullat. Voitte uskoa, että

nuo pullasetkin maistuivat ulkoilun päätteeksi.

 

 

 

 

 

 

Perjantaina hakemani kukkakimppu on tuonut niin paljon iloa ja silmän

ruokaa viikonloppuun. Kukkavalikoima on nyt ihan huikean ihana.  Tässä 

ihmettelen rauhaisaa kotia ja ihastelen kukkia. Muu väki on omissa 

menoissaan kavereiden kanssa ja isäntä kera neidin harkoissa. Nautin

myös ikkunoista tulvivaa valoa. Ihan uskomattoman paljon päivät jo

pidentyneet ja miten paljon auringonpaiste tuo energiaa. 

 

Ihanaa Ystävänpäivää <3