Ajan juoksua

Iltaa ihanat siellä! Päivät menee hurjaa vauhtia enkä ole ehtinyt hetkeen 

blogin puolelle lainkaan. Tai itse asiassa olisin varmaan ehtinytkin, mutta se 

aika on käytetty johonkin muuhun tärkeämpään eli perheen kanssa oloon.

Vaikka ei sillä, blogi ja somehommat on mulle todella tärkeitä. Ja ihan teidän

lukijoiden vuoksi. On ihan huikeaa huomata, että jaksatte lueskella meidän

kuulumisia ja touhuja vaikka itsestä tuntuu aina samojen juttujen vain 

pyörivän. Mutta useampi lukija on sanonut, että jatkaa just tällä kepeällä

tyylillä. Ja sitähän mä olen blogilta halunnutkin, että tämä olisi ikäänkuin

sellainen paikka johon voisi hetkeksi uppoutua ja heittää aivot narikkaan.

Ja sellaisena se myös pysyy- hömppäjutut ja kuvat siis jatkuvat ;) 

Mutta tosiaan oon lähiaikoina miettinyt paljon mennyttä aikaa. Ja olen

ihmetellyt ajankulkua ja sitä missä välissä nuo lapset on kasvaneet noin

isoiksi. Ja mun sisällä on valtava kaipaus ja haikeus. Vaikka myös ilo 

ja liikutus, kun saa seurata noiden ihanien tyyppien kasvua ja niiden

vaiheita. Siksi oon viime viikkoina halunnut olla vielä enemmän läsnä 

mitä muutenkin jo olen. Sillä aika menee niin hurjaa vauhtia ja ihan

kauhistuttaa ajatella, että ei esikoisellakaan ole enään montaa vuotta

täysi-ikäisyyteen. Täällä haaveillaan jo urheilulukiosta ja paikkakunnan

vaihdosta. Tuntuu aikamoiselta edes ajatella, että tuo pieni muuttaisi

pois kotoa. Kaikkihan jää ihan kesken. Mietin paljon olenko antanut

tarpeeksi ja ollut tarpeeksi läsnä. Olenko sitä ja tätä.. Ja valokuvien

kautta olen palannut kerta toisensa jälkeen katsomaan noita vuosia,

kun pojat oli pieniä ja pulleposkisia. Kun ne leikki yhdessä traktoreilla

tai rakensi legoilla. Ja ne hetket, kun pojat saivat pikkusiskon. Sillon ei

sisko suukoilta ja huolenpidolta välttynyt. Ihan kyyneleet nousee silmiin.

 

Onko mulla ikäkriisi vai mitä ihmettä tämä on, hih? Tuossahan nuo

ihanat vielä pyörivät ympärillä. Ja voi miten onnellinen olen noista

yhteisistä jaetuista hetkistä, kun pojatkin löhöävät meidän kanssa

olkkarissa. Vaikka sitten ne puhelimet ovatkin käsissä. Mutta siinnä

ihan lähellä. Toivottavasti aina niin lähellä, että oli tilanne mikä hyvänsä

voisi lapset aina kääntyä meidän vanhempien puoleen.

Sellaisia ajatuksia tälle illalla. Mutta on tähän iltaan keveämpääkin

mahtunut ;) Meille oli ilmestynyt tonttuovi ja Mailegin tonttukalenteriin

pussukat (jotka odottavat täyttöä). Vaihdoin keittiöön jouluverhot lasten

ollessa synttäreillä ja nyt pertsin yks kohokohta eli Vain elämää joulujakso.

Niin ihania biisejä ai että! Ootko sä seurannut näitä joulujaksoja?

Mukavaa viikonloppua!