Auringonpaistetta ja rakkaita ihmisiä

Huomenet! Talvilomaa vietetään varsin erikoisessa säässä, mutta mitäpä

siitä. Loma on kuitenkin loma vaikka ei talvisesta maisemasta pääsekkään

nauttimaan. Eilen oli varsin keväinen päivä ja tässä kohtaa vuotta en enään

lunta ja talvikelejä kaipaa. Koska kevään kaipuu alkaa olla jo niin kova.

Tosin viime vuonnahan satoi vielä paljon lunta maaliskuun lopullakin,

joten kaikkeen saa varautua. Eileisen aamun auringonapaiste innosti ulos

heti aamuvarhain. Joten suunnattiin armaan mieheni kanssa kävelylle.

Lintujen laulellessa ja auringon lämittäessä tuntui niin hyvälle. Loma

on alkanut jännittävillä salibandypeleillä, nukuttu niin pitkään aamulla

kun on nukuttanut ja tavattu rakkaita ihmisiä. Varsin kelpo loman alku!

Lomalta kaipaan kaikista eniten rentoa aikatauluttomuutta ja extempore 

juttuja lasten kanssa. Tehdään jotain jos huvittaa ja jos ei niin ei tehdä.

Neidillä on haaveissa tehdä meille kotiSpa, joten sitä odotellessa <3

Lauantaina tavattiin miehen puolen sukua serkkujen synttäreillä ja 

eilen pelin jälkeen kokoonnuttiin meille mun vanhempien ja sisarusten 

kanssa. Laitoin eilen aamulla pullataikinan nousemaan lenkin ajaksi, jotta

pienet ja isommatkin saatiin herkutella laskiaissunnuntain kunniaksi.

Siinnä me saman pöydän äärellä koko iso perhe vietettiin iltaa. Isovan-

hemmat tarjosi pitsat koko sakille ja jälkkäriksi kahviteltiin pitkä tovi.

Siinnä 10 serkun ja 10 aikuisen joukolla ihmeteltiin ajan kulkua. 

Siinnä kun kaksi pienintä (6 ja 11kk) konttaili lattialla ja pienempi 

yritti pysyä isomman perässä ja väliin tuo pian 1 vuoden ikäinen kävi

halimassa pienempää serkkua <3 Kun taas pari vetäytyi leikkimään

barbeilla ja osa paineli varastoon säbäilemään isoimpien serkkupoikien

(meidän pojat) kanssa. Serkukset, isoimmat ja pienimmät tärkeitä toisilleen.

Illalla vielä ajeltiin ja vietiin meidän kolmikko toiseen mummulaan

yökyläilemään miehen puolen serkkujen kanssa. Siellä onkin mummulassa

vilskettä. Ja kerta toisensa jälkeen pysähdyn miettimään, kuinka onnekkaita

lapset onkaan kun heiltä löytyy kaksi mummulaa joihin saa kokea olevansa

tervetullut aina. Niin pienestä vauvasta teini-ikäiseen ja tietäen, että aina

on ovi avoinna. OIi tilanne mikä hyvänsä. Kylläpä lapsista jokainen on

uhannut jossain lapsuuden vaiheessa muuttaa mummulle, kun kotona 

vanhemmat asettaa niin typeriä sääntöjä ;)

Mutta nyt mä nautin tämän päivän omasta seurasta ja lähden ajeleen

naauri kaupunkiin rakkaan ystävän luokse. Tiedossa kirppiskierros pitkästä

aikaa ja kahvittelua. Ja maailman parannusta tottakai :)

Ihanaa päivää myös sulle!