Perjantaita!

Iltaa! Ai että viikon ehkä parhain päivä on täällä. Koko viikonloppu

vielä edessä. Perjantai-ilta pyhitetään relaamiselle. Se on viikon ainoa 

päivä, että kenelläkään ei ole harkkoja. Ei siis pakollista lähtöä mihinkään.

Vaikka useinhan lapset keksii kyllä perjantai-illalle jotain mukavaa puuhaa,

koska viikonloppu. Tänään pojat lähti illaksi jääkiekkomatsiin ja kyllähän

sitä mielellään kyytsää lapsiakin, kun tietää missä he menevät ja kenen

kanssa. Tilanne voisi olla toisinkin. Olen muuten kerran jos toisen miet-

tinyt, kuinka paljon fiksumpia nuo nuoret nykään ovatkaan. Silloin

omassa nuoruudessa ei todella vietetty perjantai-iltoja jääkiekkopeleissä,

ulkojäillä ja pingistä pelaamassa urheilutalolla. Sillon oli kyllä ihan eri

hommat. Mutta hyvä näin, todella hyvä! En muuten tiedä, että vieläkö

nykysin järjestetään esim. discoja? Sillon omassa nuoruudessa niitä

oli joka perjantai ja siellä jorattiin kybällä kamujen kanssa.

 Tämä päivä on pitänyt sisällään kyyneleitä. Surun ja ikävän kyyneleitä,

kun setäni saatettiin viimeiselle matkalle. Kyllä nämä päivät ovat raskaita

ja saavat voimat ihan nolliin. Kaunis ja lämminhenkinen muistotilaisuus.
Elämän rajallisuus ja nopeat äkkikäännökset ovat aina yhtä kovia juttuja.

Hautajaisissa oli mukava nähdä sukua, joita ei ole nähnyt aikoihin. Serk-

kuja lapsineen, tätiä ja setiä. Nykyään se on lähinnä hautajaiset, joissa

sukua näkee laajemmalti. Olen aina harmitellut sitä, että mulla ei ole

oikein koskaan ollut sellaista serkkuseuraa mitä monilla muilla on.

Vaikka meillä on iso suku ja serkkujakin paljon niin meidän perhe on

asunut kauempana mummulasta ja muusta suvusta. Joten harmikis

ei olla oikein koskaan päästy tutustumaan toisiimme. Se harmitti

lapsena todella paljon, kun muilla kavereilla oli serkkuja kavereina.

Ja kyllä se vieläkin vähän harmitaa ja tänään juuri mietin miten

ihana on, kun omilla lapsilla on paljon serkkuja ja seuraa toisistaan.

Hautajaisissa otettiin myös kuvia serkuista ja pikkuserkuista, joita

olikin jo reilu kolmekymmentä. Onnea on iso suku!

Viikonlopulle on muuten mukavia suunnitelmia ja reissuakin säbän parissa.

Rakkaudesta lajiin ja kannustamiseen! Onkos teillä viikonlopulle suun-

nitelmia? Muistakaa ainakin huilia! Mä täällä odottelen Voice of finlandia

alkavaksi. Se on kerta toisensa jälkeen niin kivaa katseltavaa.

Rentoa viikonloppua!