Leppoisen letkeä pääsiäinen

Edelleen jaksan ihmetellä kuinka päivät kuluvat ihan liian nopeasti. Nytkin

vaikka kotoa ei juuri liikuta mihinkään. Aina on uusi ilta ja uusi aamu. Nämä

pääsiäisen pyhät olivat tervetulleet ja ne on otettu levon kannalta. Syöden,

ulkoillen ja huilien. Sellaista aivot narikkaan hommaa. Ja hitsi miten tuo

syöminen lähtee aina lapasesta. Vaikka maha on pinkeänä ja tuntuu, että

yhdenyhtä suklaamunaa ei enään uppoa. Niin silti löydät sen suklaamuna

kulhon sylistä. Heh! No onneksi on tullut myös lenkkeiltyä! 

Lauantain perinteinen virpomiskeikka jäi tänä vuonna väliin ja vaikka

se kovasti alkuun harmitti pienintä niin lankalauantai kului mukavissa

merkeissä. Munajahtia, pääsiäisajelulla käyntiä ja ylläriksi vietiin myös

pääsiäiskakut mummuloihin. Tuo mangojuustokakku on myös meidän

väen lemppari ja tein meille myös oman kakun. Pieneen rengasvuokaan

tehty kakku on näyttävä sen korkeuden vuoksi.

Huomenna esikoisemme täyttää 15- vuotta. Pitäähän sankarille oma kakkunsa

olla myös, joten täytyy lähteä ostamaan tarvikkeita kaupasta. Ajatukset siintää

tuonne viidentoistavuoden taakse, jolloin oli todella tuskaiset olot meneillään.

Synnytys oli pitkä kuin nälkävuosi. Mutta palkinto oli mitä parhain. Muistan

vieläkin miten paljon läheisiä kävi synnärillä katsomassa tuota pientä vauvaa.

 Hän oli enimmäinen lapsenlapsi isovanhemmille ja isoisovanhemmilleen. Ja

nyt kun miettii tämän hetkistä korona tilannetta niin ei edes vauvan sisarukset

saati isovanhemmat pääse tuoretta tulokasta katsomaan sairaalaan. Myös

epävarmuutta liittyen isän/tukihenkilön synnytyksessä mukana olemiseen.

Voi miten olisin ilman miestäni koskaan selvinnyt noista kolmeasta ja

toivon sydämestäni, että kenenkään äidin ei tarvitsisi yksin lähteä synnytys

matkalle. Kunpa tämä tilanne palautuisi nopeasti taas normaaliin.

Kaikesta huolimatta toivottelen teille vielä leppoisaa pääsiäispäivää!