Mun hetki

Nyt on juuri niin perjantaifiilis kun vain voi olla. Arjen häsellykset niin koulun

kakkumyyjäisten leipomuksineen, kehityskeskusteluineen ja työn sekä

koulun osalta on selätetty. Kokkailut ja siitä syntyneet sotkut siivottu, villasukat 

ja lököhousut vedetty jalkaan. Olis paljon tehtävää, mutta perjantai-illalle

en kaipaa yhtään mitään sen kummempaa ja ihan kaikki ei pakolliset touhut

saa jäädä. Perjantai-ilta on saatava ottaa rennosti. Pihalla haravointi odottaisi

ja sypressitkin on vielä istuttamatta. Ne mun piti tehdä jo viime viikonloppuna.

Mutta tänään mä en tee mitään. Muutakuin rentoudun, nyt on mun oma

hetki. Se hyvinvoinnin hetki, josta kirjoittelin eilisessä postauksessa. Joku

aika sitten isäntä ja lapset lähti peliin. Tänään olisi ollut pienemmän pojan

joukkue-esittely siellä myös, mutta kun ei ollut ihan pakko lähteä niin

mä olin hieman itsekäs. Nyt on pakko saada huilia ilta. Ja tämmöistä oloa

ihan omassa seurassa kaipaa aina ajoittain ja pitäis suoda ihan jokaiselle.

Hieman ehkä itsekästä, mutta hyvällä tavalla. Muu perhe rentoutuu pelissä

ja minä yksin kotona. Sosiaalinen työ kun on niin kaipaa hiljaisuutta.

 Koti täyttyy kynttilöiden valosta ja ihan ihan hiljaisella kuuntelen jouluista

pianomusiikkia. Ai miten rauhoittavaa. Ajattelin pitkästä aikaa selailla Pinterestiä

ja ihan vähän jo joulufiilistellä. Ottaa omaa aikaa, antaa omien ajatusten 

virrata ja akkujen latautua. Teehän sinäkin niin. Sitten taas jaksaa. Meillä

on huomenna kotiturnaus, jossa meneekin pitkä tovi. Mukavaa sekin!

Rentouttavaa iltaa!